Kirjoitukset avainsanalla Podcastjakso

"Naisten kertomukset ovat toisenlaisia, niiden aihe on toinen. Naisten sodalla on omat värinsä, omat tuoksunsa, omat valonsa, omat tunteensa. Omat sanansa. Siinä ei ole sankareita ja uskomattomia urotekoja. Siinä on vain ihmisiä omassa epäinhimillisen inhimillisessä toimessaan."

Näin kirjoittaa Svetlana Aleksijevitš esikoisromaaninsa Sodalla ei ole naisen kasvoja uudistetun laitoksen esipuheessa. Lähes miljoona neuvostonaista osallistui toiseen maailmansotaan – tietenkin sairaanhoitajina mutta myös etulinjassa, panssaritorjunnassa, tarkka-ampujina, pommikonelentäjinä. Sodan loputtua naiset piilottivat kunniamerkkinsä ja vaikenivat – "rintamalutkat" eivät olleet haluttuja avioliitto- tai työmarkkinoilla.

Aleksijevitš haastatteli kirjaansa jopa 800 veteraaninaista sadalla eri paikkakunnalla. Kun naiset pääsevät viimein puhumaan omasta sodastaan, he kertovat rehellisesti kokemastaan, sillä muistaminen on hirveää, mutta unohtaminen olisi vielä kauheampaa.

Epäinhimillisen ja inhimillisen risteyskohdassa Aleksijevitš tavoittaa sodan käsittämättömän kauheuden. Hän ei halua kirjoittaa sotahistoriaa vaan tunteiden historiaa ja etsii vastausta dostojevskiläiseen kysymykseen "paljonko ihmisessä on ihmistä ja miten paljon ihmistä itsessään voi suojella." Kaiken keskellä pohditaan myös neuvostoihmisen identiteettiä: sellaista, jota tuskin koskaan syntyy uudestaan. 

Tässä jaksossa selviää myös, miksi Johanna oikeastaan lukee ja mille kirjalle Jonna kirjoitti teini-iässä ylistysoodin. Kiitämme uutta globaalia yhtenäiskulttuuria, jossa analysoidaan puhki Twin Peaksin uusi tuotantokausi – ihan niin kuin koulun pihalla silloin kaksikymmentä vuotta sitten! Jaamme ruusuja Guardian-lehden Pajtim Statovci -haastattelulle ja arviolle, ja risuja, hetkonen, samalle lehdelle, mutta eri syystä. Pitkän keskustelun jälkeen selvitämme myös itsellemme, mitä mieltä olemme tekeillä olevasta Kärpästen herran all-female-filmatisoinnista.

Kiitos, että kuuntelette – antakaa palautetta täällä tai Facebookissa! / J & J
 

Kuva: Margarita Kabakova

KIRJALISTA
Sodalla ei ole naisen kasvoja. (Uusi painos, suom. Pauli Tapio, Tammi)

Tšernobylista nousee rukous. Tulevaisuuden kronikka. (Suom. Marja-Leena Jaakkola, Tammi)
Ken Follett: Taivaan pilarit (Suom. Anu Niroma, WSOY)
Alain de Botton: The Course of Love
Åsne Seierstad: Två systrar
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Otava) + Tiranan sydän (Otava)
Karl Ove Knausgård: Syksy (Suom. Jonna Joskitt-Pöyry, Like)
How to Win at Feminism: The Definitive Guide to Having It All – And Then Some! (Loistavan Reductress-saitin tekijöiltä!)
William Golding: Kärpästen herra (suom. Juhana Perkki, Otava)

 

Kommentit (0)

Viime jaksossa jäimme kaipaamaan hyviä kuvauksia äitiydestä, sellaisia, jotka ei niele naisen identiteettiä kokonaan. Ja saimme niitä, kiitos siitä! Yksi niistä on Miranda Julyn Avokämmen. Mistä juolahtaakin mieleen se, että Venäjällä tuli voimaan sensuurilaki neljä vuotta sitten, ja vaikka optimistisimmat toivoivat, että se jäisi tyhjäksi kirjaimeksi, toivomuksiin ei ole vastattu: naapurimaasta kiirii uutisia, että sensuuri on todellakin lisääntynyt. Lasten- ja nuortenkirjoissa kiellettyjä aiheita ovat ei-heterosuhteet, itsemurha ja päihteet. Duuma päättää.

Kokeilemme uutta Sivumennen-palstaa: risuja ja ruusuja! Ruusuja saavat: Hillary Clinton, joka vihdoinkin puhuu suunsa puhtaaksi, Silent Book Clubin perustaja sekä Netflix, joka esittää dokumentin Joan Didionista myöhemmin tänä vuonna. Risuja menee tälle ajalle, jossa Antifa-kirja tuntuu tarpeelliselta. Game of Thrones saa molempia.

Sitten seksiin! Meitä kiinnostaa, miten naisen halua ja sen toteuttamista kuvataan kirjallisuudessa. Keskiajalla esimerkiksi näin: ”Te kaikki olette, olitte tai tulette olemaan huoria, joko aikomuksiltanne tai toiminnaltanne.” Nice. (Lähde: Ruusuromaani)

Ja se on tietenkin kytköksissä siihen, mitä naisen halusta ja sen toteuttamisesta ylipäänsä ajatellaan ja on ajateltu. Siihen(kin) vastauksia löytyy mahtavasta Ylen esittämästä, Amanda Foremanin kirjoittamasta ja juontamasta brittidokumenttisarjasta Naisten nousu. Siitä oppii muun muassa sen, että uusi idolimme, 1100-luvulla elänyt benediktiiniläisunna Hildegard Bingeniläinen otti ja kuvasi naisen orgasmin: “Kun nainen rakastelee miehen kanssa, aivoissa tuntuu kuumuutta.” Go Hildegard!

Ja tämän jälkeen alkaa vuolas keskustelu siitä, miten tieteessä otettiin pitkiä torkkuja, kunnes lopulta vuonna 1998 (!!!) oivallettiin, että klitoris onkin paljon suurempi kuin oli tullut mieleenkään. Siitä, miltä sivulla Fifty Shades of Greyssa alkaa seksikuvaukset ja millä tavalla Rouva Bovary ja Anna Karenina ovat kollegoita. Siitä, miten Elena Ferranten Napoli-kirjojen Lila ei haluakaan olla hyvä sängyssä, ja siitä, miten posterotiikan aika voisikin tarkoittaa paljon kokenutta, kaiken nähnyttä naista, joka ei jaksa enää kiinnostua seksistä miesten kanssa. Siitä, millaista olisi puhtain, ideaalein seksi. Sekä siitä, miten neitsyyden “menettämistä” voisikin ajatella ihan uudella tavalla, nautinnon mittapuulla.

Lopuksi ruodimme Emily Wittin mahtavaa Future Sex -kirjaa, jota voisi kutsua Wittin rakennetuiksi seksimuistelmiksi. Kun Witt jäi kolmikymppisenä sinkuksi, hän uskoi löytävänsä uuden parisuhteen pian, mutta elämä osoitti toisin ja Witt halusi nähdä, mitä mahdollisuuksia parisuhteen ulkopuolinen seksi hänelle tarjoaa. Witt kirjoittaa upeasti ja osoittaa, että kunnon tyttökin voi nähdä kauneutta sellaisissa seksuaalisissa ilmiöissä, joita hän on ehkä aiemmin pitänyt arveluttavina. Kirja haastaa myös lukijaa monella tavalla, muun muassa katsomaan nettideittisivustojen graafista ilmettä uusin silmin sekä päivittämään mielipiteitään pornosta.

LUKULISTA:

Emily Witt: Future Sex

 

Goliarda Sapienza: Elämän ilo

Liana Moriarty: Mustat valkea valheet

Tove Jansson: Muumikirjat

Miranda July: Avokämmen

Laura Gustafsson: Pohja

Victoria Schwab: Shades of Magic

Hillary Clinton: What Happened

Mark Bray: Antifa: The Anti-Fascist Handbook

Ruusuromaani

Peggy Orenstein: Girls and sex

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

Daniel Bergner: What Do Women Want

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Leo Tolstoi: Anna Karenina

E. L. James: Fifty Shades of Grey

Elena Ferrante: Napoli-sarja

Tone Schunnesson: Tripprapporter

Erica Jong: Lennä, uneksi sekä Elä ja uneksi

Kommentit (1)

Tässä jaksossa…

Sivumennen jakaa vain ruusuja kesällä luetuille kirjoille ja onnittelee itseään kesäkirjapinovalinnoista, jotka menivät nappiin.

Loma antaa aikaa kuunnella, mikä näkyi siinä, että heinäkuusta 2017 tuli Sivumennen-historian kuunnelluin kuukausi. Kannusta shampanjaa!!

Tänä kesänä sekä Jonna että Johanna ovat käyneet läpi omaa kirjahyllyään karsimismielessä, mutta metodit ovat poikenneet toisistaan. Miten, se selviää kuuntelemalla.

Kirjahyllyyn suhtaudutaan Suomessa eri tavalla kuin Briteissä, ja meitä miellyttää brittiläinen shelfie craze, jossa hylly on osa kodin sisustusta ja identiteettiä. Emme tahdo nähdä enää yhtään mutupohjaista “uutista” siitä, miten kirjahyllyt häviävät suomalaisista kodeista. Kiitos.

Tarkempaa pukukoppianalyysia kesän lukusuorituksesta, miten niin kuin omasta mielestä meni. Ja hyvinhän se meni, kuten jo totesimme! Molemmat lukivat paljon, ja näissä tapauksissa määrä on yhtä kuin laatu. Jonnan katkonaiseen kesään sopi novellit ja klassikot ja vähän muutakin, muun muassa: Elena Ferranten esikoinen, jonka maailma oli tutun aggressiivinen. Visionääri-anarkisti Virginia Woolfin Majakka, joka havainnollistaa, miten naisen perimmäinen tehtävä on tukea miehen haurasta itsetuntoa. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, ensimmäinen osa, joka vie ajatukset töttöröö Knausgårdiin.

Viime mainitun Kesä tuli molempien luettua, ja lyhyissä esseissä pääsimme nauttimaan mahdollisimman monista lopetuksista. Herkkua Knausgård-faneille.

Johanna luki paljon tietokirjallisuutta, jota ehtii kesällä ajatella ja prosessoida. Mieleenpainuvin oli Roxane Gayn Hunger, joka pani hiljaiseksi. Fanityttö ahmi myös Åsne Seierstadin Två systrarin, joka esittelee, miten kaksi norjalaista teinityttöä radikalisoituu, hylkää perheensä ja lähtee rakentamaan IS:n kalifaattia Syyriaan.

Jakson loppuun namedroppailemme syksyn kirjailijoilla. Lähikuukausina aiomme lukea paljon mutta skipata äijäelämäkerrat.

PS Jaksossa mainitaan vanha kaiffarimme Aristoteles.

LUKULISTA:

Roxanne Gay: Hunger

Elena Ferrante: Troubling Love

Virginia Woolf: Majakka

Harri Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita kertomuksia (Siltala)

HIlary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha (Teos

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 1 (Otava)

Karl Ove Knausgård: Kesä (LIKE)

Åsne Seierstad: Två systrar

Doris Lessing: Kultainen muistikirja

Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (Otava)

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus).

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat (Otava).

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula & Co).

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (WSOY).

Eka Kurniawan: Kauneus on kirous (Gummerus).

Yuval Noah Harari: Homo Deus (Bazar).

Elisabeth Åsbrink: 1947 (Siltala).

Timo Kalevi Forss: Göstä Sundqvist (Into)

Hillary Clinton: What Happened

Ta-Nehisi Coates: We Were Eight Years in Power

Jennifer Egan: Manhattan Beach

Kommentit (2)

Grrita
Liittynyt26.2.2017

Tunsin kerrankin olevani ihan inessä kun olin itsekin lukenut (tai oikeastaan kuunnellut äänikirjana) Hungerin kesän aikana. Nyt kuuntelussa Arundhati Royn uutuus!

Fyysisenä luenkin sitten vanhempia: Doerrin Kaikki se valo jota emme näe ja Emma Clinen The Girls. Seuraavaksi vuorossa hyllynlämmittäjänä ollut Patti Smithin Just Kids, koska tämä http://www.newyorker.com/culture/culture-desk/my-buddy-sam-shepard teki niin kovan vaikutuksen.

Johanna L
Liittynyt20.1.2017

Ja nyt voit olla taas ihan messissä uudessa jaksossa, koska sen aihe on Roy!

Patti Smithin artikkeli <3 <3 <3

Olin kesällä 2014 Lontoossa, kun satuin sattumalta lukemaan Guardian-lehdestä Hilary Mantelin uuden novellin nimeltä Margaret Thatcherin salamurha. Hämmästyin sen synkkää ja realistista otetta, sillä minulle Mantel oli aina ollut yhtä kuin historiallinen romaanikirjailija. Englannin kuninkaan Henrik VIII:nnen hovista ja tämän neuvonantajasta Thomas Cromwellista kertovat Susipalatsi (2009) ja Syytettyjen sali (2011) tekivät niin valtavan vaikutuksen, että elin ne luettuani pakkomielteisessä Tudor-huumassa: guuglasin kaiken Henrikin kuudesta vaimosta ja harkitsin heistä tehdyn teekuppisarjankin tilaamista netistä. Nyt Margaret Thatcherin salamurha -novelli on julkaistu samannimisessä kokoelmassa 10 muun tarinan kanssa. Kuuntele alta arvioni juuri julkaistusta kirjasta. 

Mantel ei kuitenkaan ollut mikään pöytälaatikkokirjailija ennen Cromwell-romaaniensa valtavaa menestystä. Hänen kolmelle vuosikymmenelle ulottuva tuotantonsa on kattava niin määrältään kuin tyylilajeiltaankin. Kirjat saivat loistavia arvioita, mutta Mantel pysyi pienen piirin arvostamana kirjailijana. "Lukijani olivat pieni ja valikoitu joukko, kunnes päätin marssia Englannin historian keskipisteeseen ja pystyttää lippuni sinne", hän kuvasi BBC:lle nousuaan yhdeksi Englannin arvostetuimmaksi kirjailijaksi.

Hilary Mantel kertoi historiallisten romaanien kirjoittamisesta kesä- ja heinäkuussa Reith-luentosarjassa BBC:llä (kuunneltavissa iTunesissa). Hän tajusi liian myöhään haluavansa olla historioitsija ja onkin nykyisessä ammatissaan ottanut vahinkoa takaisin. Mantelin mukaan historiallisen fiktion kirjoittaja on aina "kävelevä anakronismi, sijoiltaan joutunut ihminen, joka yrittää nykypäivästä käsin tietää asioita menneestä, joita menneessä ei tiedetty vielä itsekään". Historiallisen romaanin kirjoittaja tietää myös aina kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kirjaan päätyy: työn vaikeus onkin valita asiat, jotka tarinaan kuuluvat.

“Katariina Aragonialainen ja Anne Boleyn olivat Euroopan älykkäimpiä ja ovelimpia poliitikkoja.“

Mantelin mukaan Tudorien aikakaudesta kirjoittaminen oli ilo myös siksi, että tuolloin muutamilla naisilla oli historian kulussa merkittävä rooli – varsinkin Henrik VIII:nnen kahdella vaimolla: "Esimerkiksi Katariina Aragonialainen ja Anne Boleyn olivat Euroopan älykkäimpiä ja ovelimpia poliitikkoja." Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että nykyisin liian monet kirjailijat, usein naiset, syyllistyvät tekemään naispuolisista historiallisista henkilöistä vahvempia hahmoja kuin he todellisuudessa olivat. Mantelin mukaan silloin syyllistytään kirjoittamaan historiaa uusiksi tekemällä uhreista voittajia.

Cromwell-romaanien kolmatta ja viimeistä osaa The Mirror and the Light saadaan vielä odottaa, ja kirja ilmestynee todennäköisesti vasta parin vuoden kuluttua. Mantelilta on kysytty, onko hänellä vaikeuksia saatella Cromwelliaan mestauslavalle, mutta kirjailija on vakuuttanut, että syynä on pikemminkin perfektionismi. (Mark Rylance on muuten jo lupautunut palaamaan Cromwellin roolin BBC:n kirjojen pohjalta tekemässä hienossa historiallisessa draamassa.)

Margaret Thatcherin salamurhan  ja Cromwell-romaanien lisäksi Mantelilta on suomennettu muistelmateos Vain varjo häälyväinen, (kaikki huomionarvoisen hienosti suomentanut  Kaisa Sivenius, Teos). 
/ Jonna
 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista. Sivumennen-kirjapodcastia ja -blogia luotsaavat Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.

Kuva: Satu Kemppainen. Graafikko: Reetta Kyttä. Podcastin tunnusmusiikki: Artemi Remes.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat