Kirjoitukset avainsanalla Podcastjakso

Olin kesällä 2014 Lontoossa, kun satuin sattumalta lukemaan Guardian-lehdestä Hilary Mantelin uuden novellin nimeltä Margaret Thatcherin salamurha. Hämmästyin sen synkkää ja realistista otetta, sillä minulle Mantel oli aina ollut yhtä kuin historiallinen romaanikirjailija. Englannin kuninkaan Henrik VIII:nnen hovista ja tämän neuvonantajasta Thomas Cromwellista kertovat Susipalatsi (2009) ja Syytettyjen sali (2011) tekivät niin valtavan vaikutuksen, että elin ne luettuani pakkomielteisessä Tudor-huumassa: guuglasin kaiken Henrikin kuudesta vaimosta ja harkitsin heistä tehdyn teekuppisarjankin tilaamista netistä. Nyt Margaret Thatcherin salamurha -novelli on julkaistu samannimisessä kokoelmassa 10 muun tarinan kanssa. Kuuntele alta arvioni juuri julkaistusta kirjasta. 

Mantel ei kuitenkaan ollut mikään pöytälaatikkokirjailija ennen Cromwell-romaaniensa valtavaa menestystä. Hänen kolmelle vuosikymmenelle ulottuva tuotantonsa on kattava niin määrältään kuin tyylilajeiltaankin. Kirjat saivat loistavia arvioita, mutta Mantel pysyi pienen piirin arvostamana kirjailijana. "Lukijani olivat pieni ja valikoitu joukko, kunnes päätin marssia Englannin historian keskipisteeseen ja pystyttää lippuni sinne", hän kuvasi BBC:lle nousuaan yhdeksi Englannin arvostetuimmaksi kirjailijaksi.

Hilary Mantel kertoi historiallisten romaanien kirjoittamisesta kesä- ja heinäkuussa Reith-luentosarjassa BBC:llä (kuunneltavissa iTunesissa). Hän tajusi liian myöhään haluavansa olla historioitsija ja onkin nykyisessä ammatissaan ottanut vahinkoa takaisin. Mantelin mukaan historiallisen fiktion kirjoittaja on aina "kävelevä anakronismi, sijoiltaan joutunut ihminen, joka yrittää nykypäivästä käsin tietää asioita menneestä, joita menneessä ei tiedetty vielä itsekään". Historiallisen romaanin kirjoittaja tietää myös aina kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kirjaan päätyy: työn vaikeus onkin valita asiat, jotka tarinaan kuuluvat.

“Katariina Aragonialainen ja Anne Boleyn olivat Euroopan älykkäimpiä ja ovelimpia poliitikkoja.“

Mantelin mukaan Tudorien aikakaudesta kirjoittaminen oli ilo myös siksi, että tuolloin muutamilla naisilla oli historian kulussa merkittävä rooli – varsinkin Henrik VIII:nnen kahdella vaimolla: "Esimerkiksi Katariina Aragonialainen ja Anne Boleyn olivat Euroopan älykkäimpiä ja ovelimpia poliitikkoja." Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että nykyisin liian monet kirjailijat, usein naiset, syyllistyvät tekemään naispuolisista historiallisista henkilöistä vahvempia hahmoja kuin he todellisuudessa olivat. Mantelin mukaan silloin syyllistytään kirjoittamaan historiaa uusiksi tekemällä uhreista voittajia.

Cromwell-romaanien kolmatta ja viimeistä osaa The Mirror and the Light saadaan vielä odottaa, ja kirja ilmestynee todennäköisesti vasta parin vuoden kuluttua. Mantelilta on kysytty, onko hänellä vaikeuksia saatella Cromwelliaan mestauslavalle, mutta kirjailija on vakuuttanut, että syynä on pikemminkin perfektionismi. (Mark Rylance on muuten jo lupautunut palaamaan Cromwellin roolin BBC:n kirjojen pohjalta tekemässä hienossa historiallisessa draamassa.)

Margaret Thatcherin salamurhan  ja Cromwell-romaanien lisäksi Mantelilta on suomennettu muistelmateos Vain varjo häälyväinen, (kaikki huomionarvoisen hienosti suomentanut  Kaisa Sivenius, Teos). 
/ Jonna
 

 

 

Kommentit (0)

Iloinen jälleenkuuleminen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen!

Sivumennen luki Zadie Smithin viidennen romaanin Swing Timen – ja viihtyi! Kirja tuntuu sanovan, että jokainen meistä ei välttämättä löydä omaa lahjaansa ja kutsumustaan. Joskus elämä menee niin, ja silti se on elämää ja yhtä arvokas tarina kuin toinenkin. Muutoin kirja kertoo kahdesta tytöstä, heidän välisestään liimasta ja siitä, miten sattumanvaraista ja haurasta ystävyys on. Koska kyseessä on Smith, ei siinä kaikki, vaan se kertoo myös etuoikeuksista, luokasta, naisten lisääntymisoikeudesta, kansainvälisestä adoptiosta, kulttuurisesta omimisesta ja kehitysyhteistyöstä, muun muassa. Swing Time (WSOY, suom. Irmeli Ruuska) on salamyhkäinen teos, jonka henkilöt ja viesti jää tarkoituksellisen mystisiksi. Salaisuuksia saa olla, eikä kaikkea tarvitse selittää puhki.

Jakson alussa lennämme sinivalkoisin siivin New Yorkiin, mistä Johanna ikävöi pirtelöä, joka oli sekä aamiainen, lounas että illallinen.

Oli siellä muutakin, esimerkiksi kirjakauppoja! Meren takana itsenäiset kirjakaupat elävät uutta pientä kukoistuskauttaan ja houkuttelevat kirjahamstereita hyvällä valikoimalla ja maineella, fiiliksellä ja esim tarkkaan valitulla biisilistalla. Johanna kävi nuuskimassa myös erään paljon parjatun yrityksen uudessa kivijalkakaupassa, ja toiseen kirjakauppaan hän jäi lähes asumaan. Mutta missä ja mihin?

Sillä välin toisaalla eli Suomessa Jonna kävi elävissä kuvissa. Seitsemänkymppinen ihmenainen Wonder Woman liikutti Jonnan kyyneliin ja ihan perustellusta syystä: WW (näin sisarten kesken) on ensimmäinen ihka oikea supersankaritar, humaani tarina ja kassamagneetti. Suffering Sappho!

Twin Peaks puolestaan saa Jonnalta risuja (David Lynch eläkkeelle!) ja heti perään ruusuja (David Lynch osa-aikaeläkkeelle!). Joskus outous on liian outoa, toisinaan se on magiikkaa, ja joissain tapauksissa se on niitä molempia samanaikaisesti tai peräkkäin.

Pohdimme naisten lose-losea: kuukautiset eli hedelmällisyys on häpeä ja vaihdevuodet eli hedelmättömyys on häpeä. Mutta niin kuin aina, häpeä talttuu puheella, ja nyt sitä puhetta alkaa tulla. Kuukautiset olivat viime vuoden äänekäs signaali, ja nyt vuorossa on vaihdevuodet. Heli Heino kirjoitti Venuksen vuoden, ex-x-file Gillian Andersson ja Jennifer Nadel We: A Manifesto for Women Everywheren ja Marina Benjamin The Menopausen. Summa summarum: rinta rottingilla kohti vaihdevuosia ja vapautta!

Lisäksi Sivumennen-sisaret ovat alkaneet koota omia epärealistisen korkeita kesälomakirjapinojaan. Jaksossa pari tiiseriä pinon pohjimmaisista kirjoista! Erityisesti toivomme kuulijoilta omia listauksia. Paino sanalla epärealistinen.

Seuraavassa jaksossa käsittelyssä sitten Yaa Gyasin Matkalla kotiin. Ja sitten koittaa kesäloma.

 

Smithin kuva: Jackie Nickerson

 

KIRJALISTA:

Zadie Smith, Swing Time (WSOY, suom. Irmeli Ruuska)

 

Heli Heino: Venuksen vuosi

Gillian Andersson & Jennifer Nadel: We: A Manifesto for Women Everywhere

Marina Benjamin: The Menopause

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Hillary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha

Doris Lessing: Kultainen muistikirja

Anna-Lena Lodenius: Vi säger vad du tänker

Emily Witt: Future Sex

Satu Taskinen: Lapset

Zadie Smith: Valkoiset hampaat, Nimikirjoitusmies, Kauneudesta, Risteymiä ja Changing my Mind – Occasional Essays   

Elena Ferrante: Napoli-sarja

Kommentit (1)

Henke

Valkoiset hampaat löytyy hyllystä, koska Flea kehui sitä joskus twitterissä. 
"Kieli oli kuin voideltu ja maailma kuin kiilotettu marmorimuna" https://storify.com/PenguinUKBooks/zadie-smith-speaks-to-twitter

"Kyllähän sitä opettaa lapsiaan, mutta he eivät kuuntele, koska heillä pauhaa 'Public Enemy' täysillä."

https://www.theguardian.com/music/musicblog/2016/dec/07/public-enemy-10-...

Zadien haastettu Helsingin Sanomissa http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005173860.html

Kirjoista tehdään tämän hetken parhaat tv-sarjat, joten Helsinki Lit -spesiaalimme käynnistyy vankalla analyysilla kahdesta loistosarjasta: alkuvuoden yllättäjä Big Little Lies on vastustamattoman viihdyttävä mutta tarkkanäköinen kuvaus keskiluokkaisista amerikkalaisnaisista, jotka kamppailevat omien painolastiensa kanssa. Sarja näyttää myös hienosti, miten länsirannikolla mielenmaisema rakentuu usein autosta käsin. Ja ne musat! Tsekkaa jos et usko, kuten tavataan sanoa, sarjan Spotify-lista.

Big Little Lies innosti Johannan lukemaan Liane Moriartyn kirjan Mustat valkeat valheet, johon sarja perustuu. Moriartya on pyydetty kehittelemaan hittisarjalle myös jatkoa, hurraa!

Vuoden puhutuimmaksi tv-sarjaksi on kuitenkin noussut  Handmaid’s Tale, Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin pohjalta tehty sarja. Sen kylmäävä kuvaus yhteiskunnan luisumisesta naisia alistavaan totalitarismiin aiheuttaa hengenahdistusta, saihan sarja valitettavaa markkinointiapua Donald T****in presidenttiydestä. Kirjoitimme aikaisemmin, miten Atwood itse suhtautuu sarjan ajankohtaisuuteen. Myös Handmaid's Talelle on jo lupailtu toista kautta.

Yhdysvaltalainen Garth Greenwell hurmasi kaikki Helsinki Litissä, ja hänen romaaniaan Kaikki mikä sinulle kuuluu on tituleerattu vuosikymmenen homoromaaniksi. Se alkaa kaunistelemattomalla kohtauksella bulgarialaisen yleisen käymälän vessasta, jossa päähenkilö kohtaa nuoren Mitkon, tulevan rakastettunsa. Muodoltaan niukka romaani kasvaa syvälliseksi kuvaukseksi häpeästä ja himosta.

Summaamme myös Helsinki Litin muita kirjailijoita: zimbabwelaisen Petina Gappahin Muistojen kirja on hurmannut Jonnan täysin, samoin kuin villisti venkoileva kertoja Laurent Binet'n romaanissa Kuka murhasi Roland Barthesin? Johanna puolestaan vaikuttui Henry Marshin Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Kaikkien kolmen esiintymiset Litissä olivat täyttä timanttia (Merete Mazzarellalle liputuspäivä!).

Aiemmin olemme käsitelleet myös Litissä esiintyneiden Tom Malmquistin vaikuttavan surukirjan Joka hetki olemme yhä elossa sekä Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan.

Kuva: Max Freeman

Kommentit (0)

Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan (s.1974) toinen romaani Pieni elämä oli ilmestyessään sensaatio. Vaikka kustannustoimittaja epäili ensin kirjan olevan liian rankka, sen intohimoiset fanit todistivat luulon vääräksi. A Little Life -Instagram-tilillä kirja jatkaa edelleen elämäänsä. Hanya käväisi taannoin Suomessa kertomassa kirjastaan, Me Naisten haastattelun voit lukea täältä.

Yli 900-sivuinen järkäle seuraa kolmen vuosikymmenen ajan neljän nuoren miehen, Juden, JB:n, Malcolmin ja Willemin, elämää New Yorkissa. Päähenkilöksi nousee kuitenkin Jude, jonka järkyttävä lapsuus paljastuu vähitellen. Voiko hyvällä koskaan korvata lapsuudessa koettua äärimmäistä pahuutta?

Toinen meistä rakasti kirjaa, toinen taas vihasi sitä. Valitse puolesi ja kerro kumman joukossa seisot?

Pieni elämä on myös ystävyyden ylistys. Huomattavasti ristiriitaisemmin ystävyyttä käsittelee HBO:n Girls-sarja, jonka päättyminen saa meidät miettimään neljän naisen elämästä New Yorkissa kertovan sarjan merkitystä. Oliko finaali antikliimaksi, ja jos oli, haittaako se? Ainakin Lena Dunham todisti jälleen tekevänsä mitä tykkää. 

Valitse taistelusi, sanotaan, mutta valitse myös tilastosi, sanoo Johanna. Kotimaassa kirja-alan tilasta tiedotetaan pessimisti ei pety -asenteella, mutta EU:n laajuisessa tutkimuksessa taivaanrannassa kajastaa valoa. Kannattaa myös muistaa, että kirjanostaja on muita kuluttajia tyytyväisempiä hankintoihinsa. 

Ja koska viime jaksossa arvuuttelimme ankarasti Karl Ove Knausgårdin tulevan Kesä-kirjan aihetta, Johanna otti aiheesta selvää sujuvalla norjan sisälukutaidollaan. Sori, avioerokirjaa ei (vielä) ole tiedossa.  

Kuva: Jenny Westerhoff

 

Kommentit (2)

Annajii

Moi, ja kiitos jaksosta!
En tiedä miten tällainen sopii teidän podcastin suunnitelmiin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla (lisää) teidän all-time favourite kirjoista; niistä kaikkein tärkeimmistä, rakkaimmista ja syvimmän vaikutuksen tehneistä. Vaikka ihan lapsuuden lempikirjoista lähtien.

Johanna L
Liittynyt20.1.2017

Kiitos, kiitos!
Me jossain vaiheessa ajateltiin, että tehtäisiin se tänne blogiin. Joten pysyttele kuulolla siitä!
/Johanna