Aijjettä, melkein pääsi röhönauru, kun kasasin kuvan kirjapinoa. Lupasimme viime podcastjaksossa paljastaa epärealistiset kesälomakirjamme eli asettua syksyn tullen aivan vapaaehtoisesti pilkan ja loanheiton kohteeksi. Omassa pinossani kun komeilee – ties monettako kesää – Marcel Proust. Ja kun ottaa huomioon tämän vuoden kesälomani lyhyyden sekä avecina toimivan kolmevuotiaan "ehdotukset", voi tehdä tiukkaa. Mutta onhan niitä viikonloppuja, ja valoisia kesäöitä. 

Epärealistinen kesäkirjapinoni 2017

1. Kesän pakollinen klassikko, josta tulee jo ennakkoon hiki: 10-osainen Kadonnutta aikaa etsimässä, nyt uudessa hienossa ulkoasussaan. Joo joo, mutta aion aloittaa sarjan. Rima on nyt laskettu mahdollisimman matalalle, katsotaan limboanko senkin alas. (Suom. Annikki Suni, Otava)

2. Vanha kultamussukkakutikutiiiii: Katos katos, Karl Ove! Pakkohan se on Kesä lukea, vuodenaikasarjan päätös. Hienosta Keväästä jo puhuimmekin. Sitä paitsi kukaan ei taida pohjoisten vuodenaikojen herättämien tunteiden kuvailua niin kuin rakas norjalaisemme. (Suom. Jonna Joskitt-Pöyry, Like) 

3. Teeman takia. Elisa AlbertAfter Birth. Tätä suositteli juuri lapsen saanut Parul Sehgal New York Timesin kirjapodcastissa. Tilasin romaanin silkasta uteliaisuudesta: sanooko joku muka kerrankin jotain uutta, raikasta tai kiinnostavaa äitiydestä? Albertin kirjan on sanottu olevan feministinen, monitahoinen pohdiskelu ja kenties myös provokaatio modernista äitiydestä sekä naisten välisestä ystävyydestä.

4. Kesän yllättäjä? Brit Bennett: The Mothers -romaanilta haen vähän samaa kuin edelliseltä. "Ketä muita kohtaan tuntisimme niin ristiriitaisia tunteita kuin äitejä kohtaan? Bennettin ansioksi on luettava se, että hänen raivokas esikoisromaaninsa täyttää nimensä herättämät odotukset eikä anna kertaakaan yksinkertaistettua kuvaa sen keskiössä olevasta äitiyden kivusta", kirjoitti New York Times nuoren naisen kirjasta. 

5. Keväältä kesken jäänyt: Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja. Suomalaisen nykyrunouden kärkinimi julkaisi kehutun novellikokoelman, jonka kaksi ensimmäistä tarinaa vakuuttivat heti mutta joka jäi syyttä suotta lukematta loppuun. Nyt luen. (Siltala)

6. Parempaa aikaa odottanut: Chris Kraussin kulttiromaani I love Dick on kokenut uuden tulemisensa siitä tehdyn tv-sarjan myötä. Tätä luin keväällä pätkissä, ja se jäi puolitiehen, mutta nyt aion lukea sen kaikessa rauhassa ja keskittyen loppuun.

7. Kiinnostava kotimainen: Anu Kaajan Leda vaikuttaa viihdyttävän omaperäiseltä romaanilta, jossa Ranskan maaseudun rauhaan vetäytynyt korkea-arvoinen kertoja kirjoittaa ystävälleen kirjeessä uuden version Ledan ja joutsenen myytistä. Jo kirjan ensimmäinen sivu herätti uteliaisuuden. (Teos)

Jotenkin köykäisen näköinen lista – siis suomeksi, ei tarpeeksi epärealistinen. Joten lisätäänpä pinoon Ian McEwanin Pähkinänkuori (Otava), Hilary Mantellin Margaret Thatcherin salamurha (Teos), Jenny Offillin Dept. of Speculation, hyllynlämmittäjähaastekirjoistani Stevie Nicksin elämäkerta, Daniel Clowesin Patience ja Kim Stanley Robinsonin Aurora. Noiiiiiin.

Kerro omista kesälomakirjoistasi joko kommentoimalla tätä tai postaa kuva Instagramiin tai Twitteriin hashtagillä: #epärealistinenkesäkirjapinoni2017

/ Jonna

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista. Sivumennen-kirjapodcastia ja -blogia luotsaavat Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.

Kuva: Satu Kemppainen. Graafikko: Reetta Kyttä. Podcastin tunnusmusiikki: Artemi Remes.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat