Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Blogin kirjoittaminen on kytenyt jo pitkään mielessä. Mieheni työmahdollisuuden vuoksi päätimme pakata kimpsut ja kampsut, ja muuttaa vuoden ajaksi Norjan länsirannikolle pieneen noin 250 asukkaan kylään viime kesänä. Vuonot, vuoret, järvet, lukuiset purot ja vesiputoukset ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Välillä tuntuu, kuin satumaassa olisi.  Olen ihastunut vuorille vaeltamiseen – on aivan uskomaton fiilis, kun pääsee parin tunnin hikoilu-urakan jälkeen huipulle ja näkee kauniita maisemia pitkälle silmän kantamattomiin.

Ihmiset ovat varsin ystävällisiä ja avuliaita täällä – kaikille hymyillään ja kaikkia tervehditään. Esikoisemme aloitti elokuussa koulun – täällä aloitetaan jo 6-vuotiaana. 3-vuotias kuopuksemme puolestaan käy päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.  Itse työskentelen opetustehtävissä kahdesti viikossa.

Toivon, että voisin tämän blogin avulla välittää edes pienen välähdyksen tästä satumaisesta luonnon kauneudesta. Ha de bra!


Näkymää kotipihaltamme 4.11.2016.

 


Taukopaikka vuoren huipulla 9.11.2016.

 


Aamuista sumua vuonon yllä 21.10.2016.

Kommentit (0)

Seuraa 

Niina on ruuhkavuosissa elävä kahden lapsukaisen äiti, joka asustaa tällä hetkellä satumaisen kauniissa Norjassa. Luonnon kauneus ihastuttaa. Liikakilojen kanssa painitaan, ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat lähellä sydäntä. Välillä iskee luovuusvimma, jonka tuloksena saattaa syntyä vaatteita tai neuletöitä.

Blogiarkisto

Kategoriat