Kesän loppuminen herättää meidän perheessä aina kysymyksen siitä, mitä seuraavana talvena on odotettavissa töiden saralla ja minne iskemme perheen ankkurin. Vaikka olemme jo miltei syyskuussa, on tämä kysymys edelleen avoin. Tunnen olevani myrskyn silmässä; päällisin puolin päivät soljuvat omalla painollaan, mutta pian alkaa taas tapahtua ja meidät tempaistaan uusiin seikkailuihin. 

Kesä Virossa vanhan kartanomme mailla on ollut työntäyteinen ja kieltämättä kelien puolesta aika mälsä. Heinäkuu on kuitenkin keleistä riippumatta aina vilkas suomalaisten reissatessa lahden yli ja on hauska huomata kuinka jengi löytää jopa meidän perukoille saakka. Moni päivittelee kartanomme vaativaa työmäärää, mutta olemme oppineet suhtautumaan siihen samoin kuin paikalliset; ei se siitä mihinkään häviä. Päärakennus on seisonut paikallaan jo monta sataa vuotta ja seisoo takuulla vielä silloinkin, kun meistä aika jättää. Sillä ei ole kiire, joten miksi olisi meilläkään. En ole sitäpaitsi muutoinkaan stressaantuvaa tyyppiä.

Tänään vietimme osittaista vapaapäivää ja otimme kauniissa ilmassa perhepotretin Kallen syksyllä ilmestyvää kirjaa varten. Se taitaa olla aika historiallinen, sillä meistä ei ole juuri yhteiskuvia otettu. Lapset ojoon ja kamera ajastimelle! Ei kovin helppo homma, kun Romeolla oli jossain puskassa hämähäkki tähtäimessä ja Oda-Sofia jahtasi kissaa mukaan kuvaan. Kissa kieltäytyi yhteistyöstä, mutta mäyräkoira Dalton oli helpommin hallittavissa. Mona-Lisa oli päättänyt olla helppo tapaus ja istui syliini mahtipontisesti ja päivitteli Romeon hämähäkin jahtausta suureen ääneen. Loppujen lopuksi kuva saatiin ja siinä näkyy myös hämähäkin metsästyskeppi. 

Koskapa meillä on myös kartanossa taidegalleria, Oda-Sofia päätti alkaa maalata pitkän hiljaiselon jälkeen. Taiteilin taiteilijalle maalaustelineen hevostalliin ja siellä syntyi taideteos, johon itse kukin voi nyt sitten syventyä. En osaa tulkita taidetta, mutta itse taiteilija oli lopputulokseen tyytyväinen ja kuvasimme molemmat tätä teosta monista eri kulmista. Mikäli näitä teoksia alkaa syntymään liukuhihnalta, voin ripustaa taulut omaan saliinsa kartanon galleriaan. Oda-Sofia varmasti arvostaisi tätä elettä.

Kesä on nyt kuitenkin lähestymässä loppuaan ja leppoisat iltapäivät taiteen parissa ovat pian historiaa. Pakkaammeko laukkumme ja suuntaamme takaisin Espanjan lämpöön, Ranskan rivieralle vaiko Tornion perukoille? Mikä tahansa on mahdollista. Villi kortti voisi olla Kroatia; siellä emme olekaan vielä asuneet. Kalle ehdotteli josko jäisimme Viroon talveksi, mutta tämä ehdotus ei saanut hallituksen käsittelyssä jatkoa. Tiedän vain, että huomenna suuntaamme jälleen lahden toiselle puolen muutamaksi päiväksi. Luvassa on tapahtumarikas viikko erilaisten projektien merkeissä, joista lupaan kertoa lisää! Kenties ensi viikon jälkeen olemme viisaampia ja tiedämme mistä päin maailmaa kirjoittelen ensi talvena :).

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Riina-Maija "Riinis" Palander ja kirjoitan blogissa elämästäni, jossa sattuu ja tapahtuu. Pyöritän neljän lapsen perhettä, johon kuuluu myös lauma hevosia, koiria, kissoja ja kaneja. Kesäisin emännöin Virossa Ontikan majataloa, huollan ja remppaan vanhaa kartanoa tiluksineen sekä treenaan kouluhevosia. Talvet vietämme Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa. Tervetuloa mukaan!

Instagram