Välimeri kohisee taustalla ja hienoinen tuulenvire tuo sisään suolan ja huumaavien kukkien tuoksun. Ajattelin juuri lähteä kävelemään rantsuun kirja kainalossa nauttimaan lounasta.Tänään ei ole kiire mihinkään. Mikä nautinto. 

Tähän viikkoon on mahtunut paljon muutakin kyllä. Alkuviikosta olimme koko perheen voimin Ronald MacDonald lastentalosäätiön hyväntekeväisyysgolfissa Pickalan golfkentällä. Tai siis Kalle oli ja minä paimensin lapsia ja koitin minimoida tuhojen määrän klubirakennuksessa. Onneksi tapahtumaan oli tuotu paljon heliumtäytteisiä ilmapalloja joiden kimpussa kaksoset jaksoivat hääriä kiitettävästi. Valitettavasti he myös löysivät sydämen muotoiset suklaat, joita oli kauniisti ripoteltu sinne tänne pöydille. En tiedä kuinka paljon kaksoset suklaata loppujen lopuksi söivät, mutta sokerin tuoma hurmio antoi niin sanotusti siivet jonka jälkeen kukkapurkit alkoivat kaatuilla ja verhot irtoilla tangoista. Meillä on tapana lähteä siinä vaiheessa kun kaksosten silmät pyörivät hedelmäpelin lailla päässä emmekä enää saa yhteyttä heihin millään kielellä. Niin tälläkin kertaa, mutta Kalle sai kierroksensa kuitenkin golfattua ja lounaan nautittua. 

 

Seuraavana päivänä ei satanut vettä, joten päätimme suhauttaa Vihtiin Puuhaparkkiin. Lapset kirmailivat haltioissaan toiminnosta toiseen ja saimme aikaan hauskoja kisailuja polkuautoradalla ja keppihevosten esteratsastuskisoissa. Tällaisia päiviä pitäisi olla useammin ja ylipäänsä se, että keskitytään lapsiin ja touhutaan porukalla yhdessä, on tärkeää. Jostain syystä saattaa kuitenkin mennä pitkiäkin aikoja, että vain suoritetaan arkea ja käydään kaupasta ruokaa. Lupaan tsempata tässä asiassa. 

Syyskuussa alkavan telkkariohjelmamme Riemuloma Palandereilla pressipäivä oli seuravaana aamuna ja tapani mukaan olin taas myöhässä meikkauksesta aamulla. En koskaan osaa arvioida aamuruuhkaan menevää aikaa saatikka sitä kuinka kauan aamutoimiin menee aikaa. Tänä aamuna piti siivota ystävän asunto, jossa yövyimme, sekä pakata laukku minulle Espanjaan ja muiden laukut Viroon. Tilaisuus meni hienosti, vaikka lapset olivat mukana. Kiitos ipadin keksijöille; en käsitä miten ennen vanhaan lapset on saatu pysymään paikoillaan ilman tuota mahtavaa hypnotisoivaa laitetta. Minua ja Kallea kuvattiin myös ulkona espan puistossa, joka oli kuitenkin huomattavasti haasteellisempaa. Rupesin jälleen miettimään vakavasti au-pairin hankkimista. Maija Poppanen olisi paras ratkaisu, mutta heitä ei taida olla enää olemassa.

Pressipäivän päätteeksi hyppäsin Espanjan koneeseen ja muu porukka suuntasi takaisin Ontikalle. Astuessani lentokentän tulohallista ulos espanjan lämpimään yöhön huokaisin syvään. On ihanaa olla kotona. Vaikkakin vain muutaman päivän ajan.

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Riina-Maija "Riinis" Palander ja kirjoitan blogissa elämästäni, jossa sattuu ja tapahtuu. Pyöritän neljän lapsen perhettä, johon kuuluu myös lauma hevosia, koiria, kissoja ja kaneja. Kesäisin emännöin Virossa Ontikan majataloa, huollan ja remppaan vanhaa kartanoa tiluksineen sekä treenaan kouluhevosia. Talvet vietämme Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa. Tervetuloa mukaan!

Instagram