Tämän syksyn lentsu iski todella kovaa ja olen ollut muutaman viikon pois pelistä. Kirjaimellisesti. Yskittyäni keuhkoja pihalle kahden viikon ajan, tajusin käydä hakemassa antibiootit kehiin. Niillä homma saatiin sit aisoihin ja nyt voin varmaan jo turvallisin mielin sanoa olevani taudin selättäjä. En tietty ole ollut vuoteen omana, mutta joitain hommia olen suosiolla jättänyt väliin. Tähän kaiken keskelle on kuitenkin mahtunut Fuengirolan feriaviikko, muuttaminen vihdoin ja viimein uuteen kotiin ja huonekalujen metsästys.

Metsästys nimenomaan, sillä budjetin ollessa äärimmäisen tiukka, olen jahdannut käytettyjen huonekalujen myyntipalstoja. Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät, että hyvä tavara myydään alle tunnissa. On siis tärkeää selata palstoja mm. facebookin myytävänäpalstoja, ihan joka paikassa, jopa vessassaoloaika on fiksua käyttää hyväksi. Olen onnistunut haalimaan upeat designsohvat muutamalla satasella, sekä uudenkarhean tammipuisen ruokailutyhmän niin ikään parilla satkulla. Pelkästään näihin olisi saanut kaupassa uppoamaan yli tonnin vaikkei designia liippaisikaan. Mielestäni on täysin turhaa upottaa huonekaluihin tolkuttomasti rahaa, varsinkaan kun taloudessa on neljävuotiaat kaksoset. Hyvälaatuinen tavara sitäpaitsi ei möksähdä käytöstä, vaan siihen tulee nimenomaan sitä ajan patinaa. Keräämiäni käytettyjä huonekaluja olen sitten höystänyt uusilla tyynyillä, seiniin kiinnitetyillä koristeilla ja uusilla lampuilla. Tämä konsepti toimii kuin junan vessa. Meillä on monta kotia eri maissa ja kun sisustan aina samalla tyylillä, voin blendata kaikkia kamoja joka paikasta. Ei tarvitse edes lukea niksipirkkaa, kun laittaa hamsterin juoksemaan pyörässä ja toimii sen mukaan. Käytännöllinen voi olla myös upeaa, muttei silti kallista. 

Feriaviikolla kadut olivat täynnä upeita flamencoasuisia naisia ja ravintoloissa soi elävä musiikki. Paikalliset osaavat kaikki letkeät askeleet, mutta me skandit siemailimme orpoina mojitoitamme seinustalla. Tästä suivaantuneina päätimmekin tyttöjen kanssa ilmoittautua lattaritunneille, jotta pääsemme mukaan hauskanpitoon ensi vuonna. Ensimmäiselle tunnille emme ole vielä uskaltautuneet, mutta päätös on kuitenkin tehty ja se on jo osa prosessia. Kuulin, että Suomessa on taas tulossa Tanssii tähtien kanssa- ohjelma, mutta minua ei ole taaskaan pyydetty mukaan :D. Ei niin että oikein pääsisinkään osallistumaan täältä Espanjan päästä tiukkiin harjoittelujaksoihin, mutta haaveenani on ollut jo useita vuosia, että joku tajuaisi kysyä minua. Ilmeisesti en ole tarpeeksi julkkis, että kutsu kävisi. No, sille en voi minkään :D. Enkä nyt enää tarvitsekaan kutsua, koska me tytöt olemme  päättäneet koulia itsestämme ylväitä flamencodaameja. Ja nyt kun kirjoitan sen vielä tänne julkisesti, niin pakkohan tässä on mennä tunneille! Pelottaa :). Tulee mieleen koulun tanssitunnit, kun lähdin aina eri suuntaan kuin muut ja kompastuin joko omiin tai kaverin jalkoihin. Onneksi sentään vanhojen tansseissa lähinnä käveltiin edes takaisin ja välillä oli hidas pyörähdys. 

Uusi kotimme on aivan Fuengirolan ytimessä Torreblancassa. Tämä on pieni rivarin pääty, mutta meille juuri sopiva. Tai siis minähän täällä pääsääntöisesti olen lasten kanssa. En minä tarvitse isoa tilaa. Espanjassa vuokra-asunnon saanti voi olla helppoa, tai se voi olla vaikeaa. Meillä on ollut joka asunnon kanssa enemmän tai vähemmän ylläreitä ja nyt tarkoitan epämieluisia ylläreitä. Suomalaisille voi olla shokki huomata, ettei homma suju niin kuin on sovittu. Harvoin sujuu. Jos menet vuokraamaan kalustetun asunnon ja muuttopäivänä saavut tyhjään asuntoon, voi leuka jäädä hetkeksi ala-asentoon. Ja omistajien lupaukset ovat yleensä ilmaa; jos haluat saada asiat hoitumaan, hoida ne itse. Jätä sitten osa vuokraa maksamatta. Hyvin yksinkertainen resepti. Minä olen kitannut seinien satoja reikiä, maalannut ja pessyt, puunannut jne. ja ihan omasta rahapussista. Taidan olla maailman paras vuokralainen. Mutta en halua asua kämpässä, joka ei ole kaunis. Turhamaisuutta joo, mutta koti on minulle älyttömän tärkeä juttu. Siellä ihmisellä pitää olla hyvä olla. Kaverit ainakin väittää, että mulla on hyvä sisustussilmä, joten jos tarvit jelppii, niin autan mieluusti. Meidän majatalo Virossa on minun tekemä alusta loppuun ja ihmiset on tykänneet siitä ihan valtavasti. Ja siellä siis olen myös käyttänyt samaa metsästystaktiikkaa minimibudjetilla. 

Muista, että valkoinen seinä on kuin tyhjä taulu. Maalaa se maltillisesti tai rohkeasti, mutta anna huonekaluille kaunis tausta ja raamit. Jopa valkoisen sävyjä on kymmeniä. Sama pätee elämään. Uskalla maalata se. Jos sävy ei miellytä, aina voi maalata päälle.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Riina-Maija "Riinis" Palander ja kirjoitan blogissa elämästäni, jossa sattuu ja tapahtuu. Pyöritän neljän lapsen perhettä, johon kuuluu myös lauma hevosia, koiria, kissoja ja kaneja. Kesäisin emännöin Virossa Ontikan majataloa, huollan ja remppaan vanhaa kartanoa tiluksineen sekä treenaan kouluhevosia. Talvet vietämme Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa. Tervetuloa mukaan!

Instagram