Olen tullut telkkarin kautta suomalaisiin olohuoneisiin nyt muutaman viikon ajan, ja se jos mikä on pelottavaa. Suostuessani ohjelman tekoon en miettinyt asiaa kahta sekuntia kauempaa, mikä on tietty mulle hyvin tyypillistä. En myöskään miettinyt ohjelmaa kuvatessa alkuunkaan, että ei tämä itseasiassa ole kotivideoiden tekoa. Mutta nyt, kun ohjelma on lävähtänyt telkkarin ruudulle, olen kohdannut sen tosiasian, että jep, olen ihmisten olohuoneissa. Olen katsonut itseäni siellä ruudussa ja nähnyt itseni toisten ihmisten silmin, mikä on tavallaan aika hupaisaa, mutta myös jäätävää. Siis miksi ihmeessä pitää räpytellä koko ajan silmiä? Mikä ihmeen ilme toi nyt oli? Ja siis miksi, oi miksi mä nauran niin paljon? Joku olikin kirjoittanut, että toi mimmihän on ihan bimbo :). No siis kävi mullakin mielessä, että aika hilpeä kaveri toi Riinis Palander. 

Hassuinta tässä telkkariroolissa on, että nyt kaikki ns. tuntee mut ja monilla on voimakkaita mielipiteitä musta. Se tuntuu oudolta, koska jengi laukoo mielipiteitä musta, mutta mä en voi voi laukoa mielipiteitä taasen heistä, koska en tiedä / tunne heitä alkuunkaan. Jotkut mielipiteet on positiivisia ja toiset hyytävän negatiivisia. Luonteeseen kohdistuvat mielipiteet on tietty ok, mutta mielestäni ulkonäön arviointi on aika ikävää. Varsinkin silloin, kun haukutaan liian laihaksi. Olen koittanut sanoa, että yritän syödä, mutta kun on neljä lasta, kuusi hevosta, neljä koiraa, kolme kissaa ja kaksi kania, on joskus se aika syömiseen kortilla. Varsinkin, jos samaan aikaan on majatalo täynnä janoisia ja nälkäisiä asiakkaita. Itse en lähde laukomaan ihmisten ulkonäöstä yhtikäs mitään, sillä se tuskin on minun asiani miltä toiset ihmiset näyttävät. Joskus tapaan ihmisiä, joiden luonne ei minua ilahduta, mutta näitä henkilöitä koitan sitten vain välttää mahdollisuuksien mukaan. 

Juuri tänään eteeni sattui netissä ollut otsikko "Riinis Palander lataa". En minä nyt jatkuvasti lataile saatikka besserwisseröi, mutta toimittajilla on tapana hiukan kärjistää sanomisia. Ja on se totta, että en juuri kaartele enkä häpeä sanoa, jos minulla on joku juttu kerrottavana. Mutta on eri asia olla suora kuin se, että on räikeä ja ronski. Ei minulla ole tarvetta sortaa ketään, olla parempi kuin joku toinen, saatikka että haluaisin koskaan satuttaa ketään tarkoituksellisesti. 

En myöskään pidä siitä, että joku toinen kertoo minusta julkisuuteen asioita, joiden todenperäisyyttä ei kukaan minulta kysy. Jostain syystä painettu sana on vahvempi kuin puhuttu puhe. Usein luen lehdistä minusta kirjoitettuja juttuja, joita ei ole minulta edes kysytty. Se hiukan kismittää, niin kuin moni varmasti ymmärtää. Loppupeleissä olen kuitenkin ihan harmiton jyrsijä, enkä tahdo kellekään pahaa. 

Täytyy myöntää, että on helpompaa asua kaukana Espanjassa nyt kun minusta on tullut ihmisille tutumpi tyyppi. Ajelen pienellä skootterilla Odaa kouluun aamuisin, etsiskelen asuntoa meille talven ajaksi ja hoitelen päivittäisiä askareita itsekseni. Ihan tällaista piiri pieni pyörii touhuamista tällä hetkellä, enkä lataile yhtään mitään minnekään :). 

Kommentit (4)

Maukumiuku

Pystyisikö joskus avartamaan kertomaasi minäminä-akselilta vähän laajemmalle?

Leenuliinu
Liittynyt17.8.2016

Hei Riinis,

Hyvä kirjoitus :)

Tunnustan, että minäkin erehdyn vielä muodostamaan henkilöistä mielikuvan sen perusteella mitä heistä luen tai mitä televisiossa näen. Toisinaan mielikuva on positiivinen ja toisinaan, jossain toisessa ohjelmassa, se muuttuu negatiiviseksi. Tutustuttuani muutamiin julkkiksiin (sana, jota syvästi inhoan!), olen huomannut, että median heistä luoma imago hyvin harvoin vastaa todellisuutta - sitä inhimillistä ihmistä, joka imagon taakse kätkeytyy. Olipa media mikä tahansa, se muokkaa henkilöstä aina enemmän tai vähemmän sellaisen kuvan mikä parhaiten kyseisen median sen hetkistä tarkoitusperää palvelee. 

Ole siis oma itsesi ja anna sanojen pulputa jatkossakin! Henkilö, joka ei pelkää ilmaista mielipiteitään on monelle ihmiselle ärsyyntymisen lähde, mutta olkoon. Itsekin olen saanut melkoista kuraa niskaani blogistani Lihavan Naisen Markkinat, mutta mielestäni niin blogi kuin ihminenkin on väritön, mauton ja hajuton, jos ei uskalla olla asioista jotakin mieltä ja seisoa mielipiteidensä takana. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Jos yhteen suuntaan kumartaa, toisen pyllistää...

Sitä paitsi mitä siitäkin tulisi jos Kallella olisi vaimo, joka ei uskalla suutaan avata! Vakka kantensa valitsee :)

Hyvää syksyn alkua sinne lämpimään!

Terkuin Leenuliinu

Sanna

Ollaan miehen kanssa katsottu teidän ohjelmaa ja sehän on ihan mahtava! Olette hauskoja, luontevia, vieraat viihtyvät, maisemat ovat kauniit. Minä ainakin ihailen sitä, että olet juuri sellainen kuin olet. Vahva nainen, sosiaalisesti taitava ja ystävällinen. Sellainen vaikutelma ohjelmasta tulee. Suomessa ankeutetaan paljon, arvostellaan muita, koska voidaan itse huonosti. Ei siitä kannata välittää, koska se kuuluu kulttuuriin. Itse taistelen sitä suomalaista mentaliteettia vastaan sillä periaatteella, että on helppo valittaa, mutta teepä itse paremmin.:)

One Mom

Upeita kuvia!! Hyviä pohdintoja ja sehän on juuri tämän blogin tarkoituskin, eikä vain jakaa sisustusvinkkejä ja hehkuttaa ainaista onnea. Arvostan että puhutaan suoraan ja ollaan realistisia. Kiitos näistä.

Seuraa 

Olen Riina-Maija "Riinis" Palander ja kirjoitan blogissa elämästäni, jossa sattuu ja tapahtuu. Pyöritän neljän lapsen perhettä, johon kuuluu myös lauma hevosia, koiria, kissoja ja kaneja. Kesäisin emännöin Virossa Ontikan majataloa, huollan ja remppaan vanhaa kartanoa tiluksineen sekä treenaan kouluhevosia. Talvet vietämme Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa. Tervetuloa mukaan!

Instagram