Takassa palaa tuli, koirat makoilevat sohvalla vieressäni leppoisasti ja keinuva jazz lounge musiikki soi taustalla. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että vain pari päivää sitten olin Espanjan pohjoisosassa moottoritien laidassa etsimässä kolmiota auton takaluukusta keltaiset huomioliivit päällä.

Ajatus oli selkeä ja itseasiassa helpon oloinen totetuttaa. Aja auto Marbellasta Espanjasta Ranskan Provenceen Seillansiin. Kilometrejä matkalle oli luvassa rapiat 1600km.

Kaikki lähti ajatuksesta, että lentäisin Espanjaan työhaastatteluun, joka sinänsä meni hyvin. Paitsi että olin ylipätevä paikkaan jota hain; omaamallani kokemuksella olisin voinut pyörittää koko lafkaa. Aika hassu kokemus sinänsä, kun nuori haastattelijatyttö kyselee tämänhetkisistä opinnoista :D. Anteeksi nyt vain, mutta lopetin yliopiston huippuarvosanoilla palttiarallaa silloin, kun sinä olit vaipoissa, joten en tahdo muistaa niistä vuosista enää juurikaan mitään. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus hakea työtä, jonka osaat tehdä vaikka unissasi ja itseasiassa pystyisit johtamaan koko konseptia, mutta silti istua haastateltavan penkillä hymyillen toisen kysellessä idiootteja kysymyksiä. Meinasin mainita, että olen nyt lentänyt Suomesta saakka työhaastatteluun ja vähintä mitä oletan on, että haastattelija on kartalla ketä haastattelee. Ravintolapäällikkö käväisi myöskin paikalla ja halusi tehdä haastattelun espanjaksi. Hänellä oli CV:ni kädessään ja teki mieli mainita purevasti, että CV:ni lukee hyvin selkeästi, että osaan kahdeksaa eri kieltä, mutta espanjan osaaminen on vain basics. Minä olen tehnyt omat läksyni, tee sinäkin omasi. Espanjalaiset miehet osaavat olla pöyhkeitä kuin riikinkukot, mutta siihen se sitten usein jääkin. 

Epäammattitaitoisesti hoidetun haastattelun jälkeen oli aika alkaa suunnittelemaan auton ylösajoa. Periaatteessa kaikki tehtävät ovat helppoja niin kauan kuin mukaan ei sullota kasaa lapsia ja muita eläimiä, joten en pitänyt hommaa oikeastaan minään. Tiesin kyllä, että autossa oli sähkövikoja jo entuudestaan ja mm. radio ei tulisi toimimaan, niin kuin ei myöskään kaikki valot, samoin kuin katalysaattorissa olisi jotain häikkää, plus että yksi auton vanteista oli vääntynyt. Ihan peruskauraa, tottakai ajan auton Espanjan halki Ranskaan. 

Onneksi sain ajoseuraksi ystäväni Taijan, jota briiffasin etukäteen auton ongelmista. Hän ei kuitenkaan perunut mukaanlähtöään, taivaan kiitos, vaan hyppäsi auton kyytiin seikkailun mahdollisuudesta innostuen. Starttasimme kohti pohjoista ja matka taittuikin jouhevasti. Runttasimme reilu 800km ensimmäisenä päivänä ilman suurempia ongelmia ja saavuimme Cambrilsiin majapaikkamme parkkipaikalle. Taija huomasi apukuskin puoleisen takapyörän olevan miltei tyhjä ja päätimme heti hotelliin sisääntsekkauksen jälkeen lähteä täyttämään pyörää huoltoasemalle. Matkalla huoltoasemalle ajoin pitkälti vanteella, sillä pyörä oli jo ehtinyt miltei tyhjentyä täysin. Lauantai-iltana Repsolin huoltis oli tyhjä ja kolkko, eikä sateinen ilma houkutellut ulkotoimintoihin millään muotoa, mutta pyörälle oli tehtävä jotain. Eikun täyttämään. Pian huomasimme kuitenkin, että pyörä oli rikki ja aloimme hakemaan takakontista vararengasta. Pengoimme takaluukkua vesisateessa ja taaksemme tuli auto, josta nousi pari nuorta jamppaa kysymään voisivatko he kenties auttaa. Huokasimme molemmat yhteen ääneen "Si, por favor" ja siirryimme sivuun. Pojat eivät kuitenkaan saaneet yrityksistä huolimatta ilmaa pysymään myöskään vararenkaassa, joten päätimme työntää auton parkkiruutuun odottamaan seuraavaa siirtoa. Pojat lupasivat antaa meille kyydin takaisin hotellille ja tartuimme lupaukseen sen kummemmin miettimättä. Tietty he olisivat voineet olla sarjamurhaajia, mutta koska vesisade ja pimeys oli ehtinyt kylmettää meidät aivan totaalisesti ja nälkä oli karmiva, hyppäsimme nissanin takapenkille. Lasillinen punaviiniä maistui taivaalliselta lämpimässä hotellin ravintolassa ja sai lohduttoman tilanteen tuntumaan huomattavasti lohdullisemmalta. Pojat olivat nimittäin soittaneet tutulleen, jolla oli rengasputiikki ja häneltä saisimme sunnuntaina renkaat ostettua. Ihana kädenojennus tulla pyhäpäivänä avaamaan putiikki vain ja ainoastaan meille hätään jääneille blondeille. Tämä ilouutinen huojensi meitä ilmeisesti niinkin paljon, että ajatus mennä tutustumaan Cambrilsin rantakatuun tuntui loistavalta. Sitä se olikin seuraavaan aamuun saakka, jolloin tajusimme molemmat, että se viimeinen drinkki oli ehkä liikaa. 

Pää hitusen kipeänä odottelimme tuntikausia poikien lupausta tulla hakemaan meidät ennen puoltapäivää hotellilta. Kello oli lähemmäs kaksi, kun pojat kaarsivat pihaan ja matka kohti rengasputiikkia alkoi. En olekaan koskaan ennen ollut niin onnellinen ehjistä autonrenkaista! Onni oli suuri, kun starttasimme autoni Repsolin pihasta sunnuntaina iltapäivällä ja matkamme jatkui suotuisien tähtien alla jälleen. Tiedostaen vanteen olevan ilkeästi vääntynyt, pidin vauhdin satasen huikilla. Ohitimme Barcelonan ja Gironan, kunnes vieressä olevan auton kuljettaja ja apukuski alkoivat huitoa ja huutaa "fuego!". Olimme että mitä ihmettä nyt taas?! Ei muuta kuin auto moottoritien varteen seis ja katsaus takarenkaaseen, joka toden totta oli tulessa. Voi apua. Katsoimme toisiamme, emmekä tienneet mitä tehdä. Äkkiä autosta ulos ja takaluukku auki, missä ihmeessä se hiivatin kolmio on?? Keltaiset liivit päälle, auton käyttöohjekirja käteen ja kolmion paikannus manuaalin lukemisen jälkeen takaluukun katosta. Kilometrin päässä olisi huoltoasema ja meillä olikin jo sopivasti vessahätä. Emme kuitenkaan uskaltaneet jättää autoa, joten istuimme sisään ja soittelimme kaikki oljenkorret lävitse. Hinaushan tässä tarvitaan, mutta kysymys kuuluikin, kuka auton hinaa, kun auto on vakuutettu Virossa. Loppujen lopuksi useiden tuntien edestakaisin ja sivusuuntaan soitettujen puhelujen jälkeen espanjalainen hinausfirma on paikallistettu ja tulossa. Tieliikennelaitoksen auto oli tullut paikalle jo muutamaa tuntia aiemmin ja nöyrästi odotti kanssamme hinauksen saapumista. He kehuivat Taijan espanjankielen taitoja ja reipasta otettamme. Odottelin jo toiveikkaasti, että he kiehauttavat kahvit autonsa takaboksissa ja tuovat tuoreet pullat kyytiin. Espanjalaiset ottavat lungisti myös motarin varrella, tämän opimme. Vessahätä oli mennyt jo ohitse, kun hinausauto viimein viiden tunnin kuluttua saapui ja jälleen uusi, iloinen ja tuttavallinen hinausauton kuljetteja tuli tutuksi. Ei muuta kuin takaisin Gironaan lomps. 

Jäimme Gironaan hotelliin yöksi ja seuraavana aamuna päätimme suunnata junalla takaisin Barcelonaan, josta molemmat saisivat lennot. Taijan piti palata Malagaan ja minun oli edelleenkin päästävä Ranskaan. Auto jäi Gironaan huoltoon. Jokseenkin epäselväksi jäi, minne sinne, mutta en jaksanut asialla tässä kohden päätäni vaivata. Päivä Barcelonassa oli odottamaton käänne, mutta ihana sellainen. Aurinko lämmitti mieltä, pizza maistui taivaalliselta ja valkoviini oli kylmää. Onni on tehty pienistä hetkistä ja meidän oli hyvä olla juuri siinä aukion laidalla paikallisen ravintolan terassilla. 

Olipahan taas seikkailu, josta saimme repullisen muistoja. Vaikka ajoittain tilanteet olivat pitkälti vaarallisia ja epätoivo oli jäätävä, nauroimme kommelluksillemme vatsat kipeinä. Sanoinkin Taijalle, ettei lomallakaan ei ole näin mahtavaa! Odottamattomat tilanteet, pelottavat hetket motarilla; yhdessä niistä kaikista selvittiin hurtilla huumorilla. Erotessamme lentokentällä Taija lupasi hetkeäkään epäröimättä lähteä mukaani taas seuraavaan seikkailuun. Sitä ennen nautin lasin portviiniä takan lämmössä kodissamme Ranskan Seillansissa ja hymyilen itsekseni. Huomenna alkaa villan remontointi, mutta se on vasta huomenna. 

Ps. Aina kun olen lentokentällä matkalla johonkin, nappaan tax freestä Body Shopin Wild Argan Oil suihkugeelin ja saman sarjan vartalovoin. Aivan taivaallinen combo, suosittelen oikeasti kokeilemaan. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Riina-Maija "Riinis" Palander ja kirjoitan blogissa elämästäni, jossa sattuu ja tapahtuu. Pyöritän neljän lapsen perhettä, johon kuuluu myös lauma hevosia, koiria, kissoja ja kaneja. Kesäisin emännöin Virossa Ontikan majataloa, huollan ja remppaan vanhaa kartanoa tiluksineen sekä treenaan kouluhevosia. Talvet vietämme Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa. Tervetuloa mukaan!

Instagram