Perussuomalaiset nuoret laittoivat lippalakit päähän. "Tyttö" "Poika" Muuta mahdollisuutta tai vaihtoehtoa ei heidän mielestään ole. Syvällä sisimmässään, aivan rehellisesti he ovat sitä mieltä. 

Minä olen syntynyt tytöksi. Olen aina tuntenut olevani tyttö. Silti olen elämässäni kokenut olevani myös muuta. En ole ainoastaan tyttö. Olen myös kokenut ahdistusta siitä, että olen tyttö. En sisäsyntyistä ahdistusta vaan ulkopuolelta tulevaa. Ulkopuolelta tulevia normeja ja määreitä sen vuoksi, että olen tyttö. Millainen minun pitäisi olla, koska olen tyttö. Mitä en saisi tai voisi tehdä, koska olen tyttö. Minulle on ihmetelty, että onpas sinulla vahva kädenpuristus naiseksi. Olen kuullut, että en ole naisellinen, koska en ole naisellisen pehmeä. Kovaäänistä nauruani on hätkähdetty ja pyydetty olemaan hiljempaa.

Joissakin asioissa koen olevani hyvinkin naisellinen, toisissa taas koen olevani enemmän miehinen. Monessa asiassa koen kuitenkin olevani minä, en nainen enkä mies, vaan minä, ihminen. Eikö sen tunteen pitäisi olla jokaisen oikeus? Oikeus tuntea itsensä minäksi riippumatta siitä, onko alapäässä pimppi vaiko pippeli. Koska eihän se housujen sisältö määritä, kuka minä olen. Se antaa vain viitteitä kehon toiminnalle, eikä itse asiassa aina sitäkään.

Se, että väittää olevan vain kaksi rajattua mahdollisuutta, on mielestäni silmien sulkemista. Silmien sulkemista elämältä, todellisuudelta, muilta ihmisiltä ja ennen kaikkea itseltä. Eiväthän monet eläimetkään ole yksioikoisesti vain naaraita taikka uroksia niin kuinka sitten ihminen, jolla kuitenkin on tietoisuus.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sammakoita ja ruusuja on tuokiokuvia Saksassa perheensä kanssa kotia pitävän äidin, vaimon ja naisen arjesta. Ihanan tavallista elämää ja hetkittäisiä oivalluksia oman elämän sankaruudesta.