Jos joisin kahvia, tänään joisin sitä pannullisen. Sen sijaan tyydyn litraan teetä.

Rakas läheiseni kotimaassa kokee liian monta vastoinkäymistä yhdellä kertaa. Haluaisin olla paikan päällä tukena. Sen sijaan olen täällä, kaukana. Raskasta.

Lapsi on ollut viikon kipeänä kotona. Sekä lapsi että minä olemme nukkuneet monta yötä huonosti. Lapsi kiukuttelee ja huutaa. Ei halua lähteä ulos. Kello on 13.20. Onneksi nukuimme aamulla pitkään, joten kiukkupäivä on edes hiukan lyhyempi.

Aloitin tämän myöhäisen aamun särkylääkkeellä. Kun herää aamulla päänsärkyyn, sitä voi olla joko tyytyväinen tai stressaantunut. Tyytyväinen siitä, jos kalenterissa ei ole ohjelmaa päivälle eli suunnitelmat eivät kaadu tai sitten stressaantunut juuri sen takia, että päivän suunnitelmat menevät uusiksi. Tänään on kalenteri tyhjä.

Puen päälle nätin mekon ja laitan meikkiä naamaan, jotta edes peiliin katsoessa ei säikähtäisi. Seison hetken hiljaa paikoillani turvaa tuovat villasukat jalassa ja päätän pysyä kyydissä tässä tämän päivän turbulenssissa.

"Äiti! Tuu kattoon tätä dinosaurusta!" Joo, tuun.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sammakoita ja ruusuja on tuokiokuvia Saksassa perheensä kanssa kotia pitävän äidin, vaimon ja naisen arjesta. Ihanan tavallista elämää ja hetkittäisiä oivalluksia oman elämän sankaruudesta.