Muistin jälleen sen tunteen. Sen tunteen, mikä tulee laulamisen jälkeen. Kun on saanut laulaa yhdessä jonkun/joidenkin kanssa. Aivan sama, kuinka suuri jorma on otsassa tai vaikka kuinka särkee sieltä ja täältä, mutta kun saa laulaa niin se tunne saa jälleen rakastamaan maailmaa. Pitäisi säätää laki, että jokaisen päättävässä asemassa olevan ihmisen täytyisi aina ennen päätöksentekoa laulaa oikein sydämensä kyllyydestä ja mikä parasta, näiden päättäjien pitäisi laulaa yhdessä. Vasta sen jälkeen saisivat tehdä päätöksiä. Maailmassa olisi kaikki paremmin.

 

 

 

Kommentit (1)

Ummi

En oo sammaa mieltä. Jos ei oo annettu lauluääntä, on paras olla laulamatta, ettei pillaa läsnäolijoitten päivää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sammakoita ja ruusuja on tuokiokuvia Saksassa perheensä kanssa kotia pitävän äidin, vaimon ja naisen arjesta. Ihanan tavallista elämää ja hetkittäisiä oivalluksia oman elämän sankaruudesta.