Kuinka vaikeaa voi olla neljän kankaanpalan yhdistäminen? Aviomies on kärsivällisesti odottanut lupaamiani pyjamanhousuja. Nyt päätin lopulta tarttua härkää sarvista. Kankaan olin jo leikannut, jos oikein muistan niin reilusti ennen kesää, eli jäljellä oli enää ompelu. Aaah, miten helppoa, mietin. Tässähän tulee äkkiä valmista.

Vilkaisin nopeasti ompeluohjeen, ihan noin niinkuin muistin virkistämiseksi, ja nappasin neuloilla lahkeet yhteen. Saumuri surisi iloisesti ja nautin vauhdikkaasta tuloksesta. Ensimmäiset saumat, valmista! Seuraavaksi haarasauma. Jaa. Tuota. Mikäs tässä nyt mättää? Mikä ihmeen kaava tämä tämmöinen on, eihän nämä palat sovi millään yhteen? Hyvänen aika, johan tässä täytyy ruveta kirjoittamaan lehdentekijöille palautetta, että pikkaisen tarkkaavaisuutta siellä kaavojen piirtäjille, kiitos. Eihän tämmöisillä kaavoilla saa housuja aikaan!

Kääntelin kankaanpaloja käsissäni, pyörittelin ja yritin hahmottaa, missä kohtaa kaavaa vika on. Lopulta välähti, vika onkin ompelijassa. Olin innoissani ommellut etulahkeen etulahkeeseen ja takalahkeen takalahkeeseen. Saahan siinä sitten ihmetellä, miksi ei kokonaisuus toimi. Saumurin saumaa on kuulkaa mukava purkaa.

Niin että Rakas Aviomies, kotona odottaa sitten rakkaudella tehty maanantaikappale. (Vai olisiko parasta olla vielä kehumatta. Housut odottavat tuossa vielä viime silausta. Se kuminauhan ompelu rupesi nimittäin juuri nyt jännittämään.)

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sammakoita ja ruusuja on tuokiokuvia Saksassa perheensä kanssa kotia pitävän äidin, vaimon ja naisen arjesta. Ihanan tavallista elämää ja hetkittäisiä oivalluksia oman elämän sankaruudesta.