Viimein taas blogin kimpussa:) Välillä tulee into kirjoittamiseen ja välillä se taas hiipuu, milloin mistäkin syystä. Tällä kertaa syy oli, että sain viimein kauan odottamani rakkaat "vanhat" ystävät kylään pitkäksi viikonlopuksi. Koko viikonloppu täyttyi naurusta, muistoista, muisteluista, yhdessä olemisen ilosta. Toisen heistä olen tuntenut 11-vuotiaasta saakka, menimme yhdessä oppikoulun ekaluokalle:D Siis apua, silloin oli todellakin vielä oppikoulu! Toinen on lukioaikainen ystävä, hänenkin kanssaan ollaan siis tunnettu jo useita vuosikymmeniä... o-ou.

Olen tavannut näitä kahta ystävää yleensä vain kesäaikaan kun olen ollut mökkeilemässä ja viime kesän kokoontumisajoissa päätimme, että juhlimme yhteisiä synttäreitä Riiassa kun vielä olen täällä. Syntymävuosi on tietty sama ja syntympäivätkin osuu kolmen kuukauden sisään, siispä siinä oli hyvä syy houkutella heidät kyläilemään. Nelkyvuotismatka tehtiin samalla kokoonpanolla aikoinaan Tallinnaan. Liekö seuraava viiden vuoden kuluttua johonkin vähän eksoottisempaan kohteeseen, who knows.

Se, mistä olen todella kiitollinen ja onnellinen, on, että yhteytemme on säilynyt, eikä haittaa vaikka nähdään vain noin kerran vuodessa: juttu jatkuu ja nauru raikaa. Ihanaa kun tietää pitkäaikaisen ystävän historian, mitä kenellekin on tapahtunut vuosien varrella, entiset poikaystävät, työpaikat, miehet, lapset jne. Elämä on kullakin mennyt omaan suuntaansa, mutta jotkut asiat pysyy. Parasta ehkä se, ettei tarvitse selitellä mitään tai esittää mitään toisillemme, olla vaan oma itsensä ja nämä kyllä ymmärtävät. Toivottavasti kaikilla on juuri tällaisia ystäviä.

Kevät, se on viimein tullut Riikaan. Viime viikolla ihailin jo lehtiä puissa Vilnassa, vaikka kyllähän sielläkin lunta satoi. Käsittämättömät säät ilonamme! Tässä tuleekin tunnelmia viime viikon ajalta. Aloituskuva ylhäällä on kanava Kronvalda puiston eteläpäästä kuvattuna. Pyydän anteeksi huonoa kuvan laatua. Mutta se on jotenkin niin kaunis, että halusin jakaa.

Yllä kaikki kuvat viime lauantailta samasta puistosta. Suosikkini tuo, jossa magnolia -puu kukkii. Onnistuin nyt näkemään sen, ei. Imittäin kuki kauaa... Mutta viime viikkoon mahtui myös tällaista säätä, tämä on Pinkistä, vajaa 20km Riiasta luoteeseen:

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen viisikymppinen nainen ja hevostyttö, joka otti haasteen vastaan ja muut yksin ulkomaille ajattelematta hekeäkään mihin itsensä laittaa. Kirjoitan asumisesta ja kokemuksista ulkomailla, Suomessa mökkeilystä, matkustamisesta, vaatteista, kauneudenhoidosta, kulttuurista, ruoasta, harrastuksista, maailman menosta ja vaikka mistä. Omista ajatuksistani ja elämästäni.