Tässä se nyt tulee, ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni. Viimein toteutan sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo yli neljä vuotta sitten: blogin ajastani ulkomailla. Viimeisen parin vuoden aikana olen täysin hurahtanut blogeihin, miten ihania tarinoita, kokemuksia ja kuvia bloggarit jakavat. Ja miten rohkeita he ovatkaan jakaessaan ajatuksensa ja kokemuksena, useat myös avatessaan oman kotinsa kuvin ja sanoin. En tiedä pystynkö koskaan vastaavaan avoimuuteen, mutta yritän parhaani. Myönnän, että olen vähän huono avautumaan... Ja täytyy myöntää, etten myöskään ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, varsinkaan blogia vastaavaa! Koulun ainekirjoitus aikoinaan??

Palataanpa nyt vuoden 2012 heinäkuun loppuun, jolloin pakkasin kaksi isoa matkalaukkua täyteen. Kahden viikon vaatevaraston, petivaatteet, pyyhkeet, astioita, peiton, tyynyn, maton ja mitä muuta kätkeytyikään niihin kahteen laukkuun. Sellainen määrä tavaraa joka tapauksessa, että työkaverini edelleen ihmettee miten se oli mahdollista. Kohteena Latvian pääkaupunki Riika ja syynä se, että olin aloittamassa työt siellä (täällä). Riika ei välttämättä ollut se unelmakaupunki, johon olin koskaan aikonut tai halunnut muuttaa. Aiemmin oli ollut edellisessä työpaikassa puhe Tallinnasta ja vielä aiemmin Tukholmasta, mutta Riika oli se joka toteutui. Riika, Baltian Pariisi, johon ajan myötä kovin ihastuin. Hieno kaupunkihan tämä on, vaikka matkan varrella on sattunut kaikenlaista ja Latvia on omanlaisensa.

Olin käynyt pari kertaa ennen muuttoa katsastamassa asuntovaihtoehtoja ja asunnoksi valikoitui kalustettu kaksio ns hiljaisen keskustan liepeiltä, Venäjän ja Ukrainan suurlähetystön välistä. (Suht turvallista siis, kameroita joka kulmalla.)Töihin oli bussimatka joka onneksi taittui melko sujuvasti ja ajan myötä opin käyttämään myös bussia, jonka reitti kulki melkein oven edestä:) Bussikortin ostaminen tapahtui paikallisen liikennelaitoksen toimistosta, jonne työkaverini melkein kädestä pitäen minut talutti ja yksi ensimmäisistä positiivisista yllätyksistä oli kun tiskin takana istunut rouva puhui englantia! Täällä kun yleensä se ensimmäinen kieli latvian jälkeen, jota minulle puhutaan on venäjä.

Illat ensimmäisinä viikkoina käytin tutustumalla lähimaastoon: joka ilta suunnaksi eri katu ja kävellen edes takas. Voin suositella, erittäin kätevä tapa oppia kulkemaan uudessa ympäristössä. Löytää ruokakaupat, pesula, kahvilat ja muu tarpeellinen. Siitä alkoi sopeutuminen tähän historialliseen ja upeaan kaupunkiin, Latviaan ja latvialaisiin.

Lisää alun kommelluksista ja kokemuksista seuraavassa blogissa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen viisikymppinen nainen ja hevostyttö, joka otti haasteen vastaan ja muut yksin ulkomaille ajattelematta hekeäkään mihin itsensä laittaa. Kirjoitan asumisesta ja kokemuksista ulkomailla, Suomessa mökkeilystä, matkustamisesta, vaatteista, kauneudenhoidosta, kulttuurista, ruoasta, harrastuksista, maailman menosta ja vaikka mistä. Omista ajatuksistani ja elämästäni.