Viime viikonloppuna tein bussimatkan Riiasta Tallinnaan, neljä tuntia mennen tullen. Maisemista kuva ylhäällä:) Kuulostaa aika rankalta, yhteensä kahdeksan tuntia bussissa, mutta tosiasiassa molemmat matkat sujui rattoisasti. Bussit ovat uusia ja mukavia, sivistin itseäni kahdella elokuvalla: "Eat, Pray, Love" siivitti matkaa Tallinnaan ja paluumatkalla "Absolutely Fabulous", ihanaa hömppää! Ei haitannut sumuinen ja sateinen sää ulkona. Jälkikäteen oli olo kuin lomalta palatessa. Aika piristäviä tällaiset pienet repäisyt arjesta:)

Tallinnassa ystävän luona yötä ja illallisella: Mekk. Kiva paikka, ehkä enemmän businesslounas tyyliä, mutta ruoka oli ok, ei ehkä kuitenkaan hintansa arvoista. Lauantaina samat kuviot kuin mitä tuntui olevan kaikilla suomalaisilla (risteily?)matkailijoilla: Solaris, Viru -keskus ja Kalamaja. Kalamajan alueella käytiin intialaisessa Lentävässä lautasessa lounaalla, sielläkin onnistunut ruokailukokemus. Kauppojahan Tallinnassa on joka lähtöön ja tein toivioretken Natura Siberican myymälään. Olin lukenut ko kaupasta Pinkit korkokengät -blogista ja se visiitti kyllä kannatti. Testiin lähti yönaamio ja päivävoide, jossa tärkeät SPFt mukana. Ovat vielä kokeilematta:)

Olen käynyt ensimmäisen kerran Tallinnassa ehkä vuonna 1987. Neuvostoaikaan ja perinteisellä Georg Otsilla. Niistä ajoista on lähes kaikki muuttunut, toki vanhan kaupungin tiilikatot näyttävät vielä samoilta (kuva viime kesältä). Varsinainen matkailu alkoi sitten 1994 työn merkeissä ja on jatkunut näihin päiviin asti, sekä työ- että lomareissuilla. Ja aina Tallinna tuntuu yhtä mukavalta ja joka kertaa jää vielä jotain tekemättä ja näkemättä.

Yksi tärkeä juttu, joka teki tästäkin matkasta mukavan oli se, että sai tavata ja yöpyä ystävän luona. Viime viikon ystävänpäivän takia tulikin paljon mietittyä aihetta ja pieni haikeus astui mieleen. Kun asuu pois Suomesta, eikä tapaa  ystäviään ns normaalisti, huomaa, että niin ystävyys- kuin muutkin suhteet tarvitsevat hoitoa. Siitäpä huono omatunto, koska olen tosi huono soittelemaan tai lähettelemään edes viestejä eli siis pitämään yhteyttä. Onnekseni ystäväni ovat tässä parempia, eivätkä ole minua unohtaneet. Ja onneksi hyvä ystävyys säilyy, vaikkei niin usein olisikaan yhteydessä, juttu jatkuu siitä mihin jäi. Kuten varmaan kaikki tietää.

Täällä Riiassa asuessa olen tutustunut mukaviin tyyppeihin ja saanut uusia aikuisiän ystäviä. Lupaan tässä ja nyt yrittää parhaani ja pitää heihinkin edelleen  yhteyttä, vaikka olemme jatkossa ns ympäri maailmaa: yksi asuu jo Genevessä, toinen Espoossa, kolmas Haagissa, neljäs Tallinnassa, pari kohta Tampereella ja joku jää vielä tänne Riikaankin. Ilman näitä ystäviä eläminen ja töissäkäynti ulkomailla olisi ollut henkisesti todella vaikeaa. Kiitokset siis teille kaikille rakkaat!

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen viisikymppinen nainen ja hevostyttö, joka otti haasteen vastaan ja muut yksin ulkomaille ajattelematta hekeäkään mihin itsensä laittaa. Kirjoitan asumisesta ja kokemuksista ulkomailla, Suomessa mökkeilystä, matkustamisesta, vaatteista, kauneudenhoidosta, kulttuurista, ruoasta, harrastuksista, maailman menosta ja vaikka mistä. Omista ajatuksistani ja elämästäni.