Muutama viikko on vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta ja syynä on osittain se normijuttu, etten ole muka ehtinyt ja todellisena syynä se, että pidin muutaman päivän lomaa.

Vielä viime syksynä suunnittelin kovasti matkaa Etelä-Afrikkaan, mutta niin se maailma muuttuu: kohteeksi valikoituikin Suomen Lappi. Yleensäkin täällä Latviassa oloaikanani lähes kaikki matkat on suuntautuneet Suomeen, vaikka Riiasta pääsee lentämään suoraan sellaisiinkin ihaniin paikkoihin kuin Nizza, Palma, Reykjavik, Madrid jne. Oikeasti, täältä on tosi hyvät yhteydet pitkin Eurooppaa. Sen verran olen näitä yhteyksiä hyväksi käyttänyt, että viiden vuoden aikana olen käynyt Berliinissä, Nizzassa, Munchenissä, Pariisissa ja Hampurissa. Puhumattakaan Vilnasta ja Tallinnasta! (Heh, heh)

Mutta nyt siis Lappiin. Sanotaan, että kun kerran on Lapinkuumeen saanut, niin siitä ei parane. Tämä pitää paikkansa ainakin mun kohdalla. Eka kerta 1994 ja sen jälkeen lukematon määrä lomia tai viikonloppuja Lapin kaamoksessa, keväässä ja syksyssä. Hiihtämistä (murtsikkaa, pertsaa, tottakai!) ja vaeltamista. Vain kerran marraskuussa kävi niin, ettei ollut lunta, jolloin hiihtomatkasta tulikin patikkamatka. Aina ei voi voittaa. Siitä matkasta jäi mieleen se, kun oli kuitenkin tehty ensilumenlatu ja pidettiin kansalliset hiihtokilpailut. Ainut kerta kun näin Myllylän ja Isometsän luonnossa hiihtävän. Ne jätkät ei kyllä hiihtäneet, vaan juoksivat sukset jalassa...

Edellisen kerran olin Lapissa, Saariselällä pari vuotta sitten ja nyt sitten viimein uudelleen. Nämä kuvat siis sieltä, tuossa ylhäällä Rumakuru ja alimpana latu vie Kaunispäälle. Näihin maisemiin ja reitteihin en kyllästy ikinä! Nyt jo (taas) suunniteltiin oman kämpän hankkimista sieltä. No, toistaiseksi vuokraaminen on helpompaa ja halvempaa.

Mun Lapin lomilla on yleensä aika normisisältö päiväohjelmalle joka kerta: aamiainen ja eväiden teko, hiihtoa/vaellusta useampi tunti (sisältää eväiden syönnin, taukoja ja mahd. monotanssit), kämpille päästyä sauna ja illallinen. Päälle mahdollisesti vielä jotain iltamenoa:) Suosikkipaikka vaelluksille on Pallaksen maisemat ja murtsikoinnille Saariselkä.

Osa kuvista ystävän ottamia:)

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen viisikymppinen nainen ja hevostyttö, joka otti haasteen vastaan ja muut yksin ulkomaille ajattelematta hekeäkään mihin itsensä laittaa. Kirjoitan asumisesta ja kokemuksista ulkomailla, Suomessa mökkeilystä, matkustamisesta, vaatteista, kauneudenhoidosta, kulttuurista, ruoasta, harrastuksista, maailman menosta ja vaikka mistä. Omista ajatuksistani ja elämästäni.