Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan autoilusta Latviassa, Riiassa ja Baltiassa. Tästä aiheesta Ylen kirjeenvaihtaja kirjoitti viime vuonna aika osuvan kuvauksen, mutta tässä tulee nyt omakohtaisia kokemuksia.

Ensimmäinen kerta autolla Riikaan ei unohdu koskaan. Olin aamulla hakenut uuden auton (pitihän se veroetu käyttää hyväksi!), käynyt vaihdattamassa talvirenkaat ja puolen päivän jälkeen olin Helsingin Länsisatamassa odottamassa laivaan ajoa ja matkaa Tallinnaan. Jännitti ihan sairaasti! Jälkeenpäin kävi ilmi, että tämä oli ehkä se matkan helpoin osa, koska: marraskuun iltapäivä oli jo pimeä, vettä satoi koko matkan Tallinnasta Riikaan, rekkoja oli liikenteessä kiitettävästi ja tie aivan järkyttävässä kunnossa. Enkä ollut koskaan ennen sitä ajanut. Selvisin kunnialla ja seuraavat matkat ovatkin olleet helpompia, ainoastaan puolalaiset, slovakialaiset ja liettualaiset rekat tuovat jännitystä elämään. Niiden perässä ei muuten meinaa millään pysyä... Latvian puolella on välillä aika hurjaa kun täällä pitää muistaa väistää piennaralueella kun joko itseä ohitetaan tai vastaantulijat ohittelee toisiaan. Ja tämä on ihan laillista.

Se uusi auto piti tietysti myös rekisteröidä. Tämäkin tuli taas mieleen kun kävin katsastuksessa, joka nyt jo meni rutiinilla. Sehän on aina mielenkiintoista kun pitää asioida viranomaisten tai vastaavien kanssa vieraassa maassa kieltä osaamattomana:) Olin onneksi saanut ohjeita ystävän mieheltä, joka oli jo saman käynyt läpi. Show meni suunnilleen näin: ajoin rekisteröintitoimiston parkkipaikalle, sieltä ensimmäiselle luukulle, josta sain ohjeet ja jonotusnumeron. Vuoroni tuli ja onneksi ihminen kopissa puhui englantia, huh. Pyysi kaikki paperit, joita oli kiitettävä määrä, mittaili ja varmisteli, että ovat varmasi alkuperäiset. Pyysi henkilötodistuksen, annoin passini. Sori, ei käy. Olet maahanmuuttovirastoon rekisteröitynyt toisella todistuksella. Juu, totta, annoin siellä henkilökortin. Onneksi sekin oli matkassa. Sitten pyydettiin vanhat rekisterikilvet. Hei haloo, en kai minä niitä alkanut irrottamaan. No, sitten voidaan tehdä niin, että kirjoitat tähän, että ne on hukkuneet. Ok... siis latviaksi?? Kirjoitin hänen mallinsa mukaan, ei hajuakaan mitä. Tämän jälkeen piti odottaa seuraavaan koppiin. Kukaan ei tietenkään tule sanomaan mitään ja odotin puoli tuntia ennenkuin menin kysymään, että oisko mun paperit valmiina. Juu, on ne. Sitten hakemaan uudet kilvet. Haluanko maksaa 70 latia erikoiskilvistä tai 700 vielä erikoisemmista. No en halua, kelpaa ihan se minkä annatte. Uusien kilpien kanssa joku onneksi neuvoi menemään ostamaan sen alustan, johon ne kiinnitetään. Sitten ulos ja tyhmänä ajoin katsastukseen. NO, NO! Ensin pitää maksaa ja laittaa ne uudet kilvet. Ulkona -18 eikä mulla ole mitään työkalujakaan. Parkkiksella sentään palvelu pelasi, mies tuli sähköporakoneen kanssa ja hoiti homman maksua vastaan. Kävin maksamassa ja takaisin katasastukseen. Viimein se veromerkki liimattiin tuulilasiin ja pääsin lähtemään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Yleensä ajan Riiassa vain iltaisin harrastukseen tai viikonloppuisin. Silloin liikenne on vähän rauhallisempaa:) Täällähän tunnetusti sattuu ja tapahtuu liikenteessä kun kaikkien mielestä heillä on etuajo-oikeus ja mitä isompi auto, sitä enemmän oikeuksia, eikä sillä isolla autolla voi mitenkään ajaa hiljaa. Oma lukunsa on isot katumaasturit, joiden ratin takaa löytyy yllättävän usein nuorehko nainen aurinkolasit päässä ja kännykkä kädessä. Kännykän käyttö ajaessa on Latviassa kiellettyä, mutta se ei näytä juuri autoilijoita koskevan.

Autoilu täällä kyllä sujuu yleisesti ottaen ihan normisti kunhan on itse tarkkaavainen, varovainen, antaa tietä ja pitää silmät selässäkin. Rohkeasti siis autolla matkaan, Via Baltica on nykyään myös Latvian osalta hyvässä kunnossa edelliskesän remontin jäljiltä. Muistakaa matkalla ihailla merta!

 

Kommentit (2)

JohannaLP

Me ajettiin viime kesänä ensimmäistä kertaa Tallinnasta Riiaan ja Ventspilsiin. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja liikenne rauhallista. Tallinnassa ja Riiassa ajaminen pelotti etukäteen, mutta turhaan pelkäsin. Toki liikennekulttuuri on tuolla hiukan erilaista kuin suomessa, mutta kyllä siellä rauhallisuudella pärjää. Apuna minulla oli toki hyvä kartturi.:)

Se mikä yllätti oli miten lyhyt matka Tallinnasta on Riiaan. Ensi kesänä on tarkoitus taas ajella siellä, tällä kertaa vietämme lomamme Jurmalassa.:)

Seuraa 

Olen viisikymppinen nainen ja hevostyttö, joka otti haasteen vastaan ja muut yksin ulkomaille ajattelematta hekeäkään mihin itsensä laittaa. Kirjoitan asumisesta ja kokemuksista ulkomailla, Suomessa mökkeilystä, matkustamisesta, vaatteista, kauneudenhoidosta, kulttuurista, ruoasta, harrastuksista, maailman menosta ja vaikka mistä. Omista ajatuksistani ja elämästäni.