Hiljattain joku kysyi minulta, että millainen ruokavalioni oikein on kun rasvaprosenttini näyttää olevan niin alhainen. Mitä oikein teen eri tavalla ja miksi. Minä, joka en seuraa mitään yhtä ja tiettyä ruokavalio ohjelmaa aloin todella miettiä, että miten nyt vastaan tähän kun en pysty tarjoamaan ultimaattista ja yksinkertaista vinkkiä, joka antaisi mahdollisimman tyhjentävän vastauksen. 

Ajattelin, että no hitsi kun syön vain mitä sattuu ja minulla on aina ollut hieman nopeampi aineenvaihdunta. Aloin kuitenkin pohtia hieman yksityiskohtaisemmin omaa ruokavaliotani ja aivan ensimmäisinä lähtökohtina on, että pienestä asti olen aina ollut tekemässä jotakin urheilullista. Oli se sitten yleisurheilua tai esiteininä viiden vuoden tennis urani. Kotona ei olla koskaan syöty sipsejä tai limuja, paitsi ehkä synttäreillä ja karkkipäiviäkin on ollut vain se yksi per viikko. "Karkkirahaa" minulla oli yksi markka viikottain jos halusin sen siihen tuhlata (apua tulipa vanha olo). En vain yksinkertaisesti tullut syöneeksi epäterveellisesti vaan söin paljon, mutta normaalia ja laadukasta kotiruokaa.

Lopetin baletti harrastukseni kun muutin 17-vuotiaana omilleni niin olenkin ollut siitä vuoden päästä ehkä huonoimmassa kunnossa ikinä. Olin yhä laiha, mutta bebassa oli selluliittia ja en harrastanut mitään liikuntaa pariin vuoteen ja vatsaa turvotti. Tulihan sitä tietysti käytyä kolme kertaa viikossa baarissakin ja sitten näännytettyä itseään päiväsaikaan, että ei tulisi syöneeksi liikaa kaloreita. Samat pienet mekot, jotka olin 14-vuotiaana ostanut menivät yhä päälle, joten koin, että olen varmaan ihan hyvässä kunnossa, että "olenpahan ainakin laiha". En tosin ollut terveellinen. 

Jonakin kevät iltana tuli olo, että voisi varmaan lähteä lenkille, että kun se kesäkin on aivan nurkan takana niin kai tässä voisi jonkinlaista rantakuntoa intoilla. Asuin silloin vielä Punavuoressa, joten kävelin Eiran rantaan, jossa on aivan ihanteellista juosta auringonlaskuun. Kävelin pari minuuttia ja aloin juosta. Minuutin jälkeen olin aivan loppu. Kaikki muut innokkaat lenkkeilijät reippailivat vauhdilla ohitseni ja mietin vain, että miten en muka jaksa. Olen harrastanut liikuntaa koko ikäni... onko tämä sitä vanhuutta. Ohitseni juoksee itseäni kymmeniä vuosia ja kiloja suurempia ihmisiä ja kukaan ei vaikuta edes hengästyneeltä.

Olin todellakin laittanut alkoholilla maksan koville (kirkkaita pari kertaa viikossa koska pakko-päästä-bailaan kavereiden kaa), tupakkaakin poltin koska lukiossa se oli cool ja terassikauden alkaessa kahvi ja tupakka vain maistuivat lämpimänä kesäpäivänä parhaimmalta relaksantilta. Jos piti syödä ruokaa niin valmisruokahan oli helppo ja nopea vaihtoehto. Ihan sama vaikka olikin ollut terveellinen ja urheilullinen lapsuus niin ei se nyt enää tässä kohtaa mitään auttanut.

Lopetin tupakanpolton kokonaan kun aloin tosissani harrastamaan juoksemista. Halusin päästä siihen viiteen kilometriin pysähtymättä kävelemään välillä. Pääsinkin. Join enemmän vettä. Eineslaarista oli läpikäyty jokaikinen leikisti-lihapulla ja tupakanpolton lopettamisen jälkeen makunystyräni alkoivat arvostamaan itse tehtyä ruokaa. Lenkkeilyn ohelle löytyi uudeksi harrastukseksi kuntonyrkkeilyn. Alkoi oikeastaan tuntuakin paremmalta. Parin vuoden päästä tästä uudelleen löysin joogan, jota olin harrastanut pari vuotta baletin ohella 13-15 -vuotiaana. Ja nyt olen kaksi vuotta harrastanut joogaa päivittäin. 

Liikunnan priorisointi aiheutti sen, että tuntui hyvältä ja valitessani mitä laitan suuhuni halusin pitää tämän hyvänolon tunteen, joten oli helpompi valita terveellisempiä ruokia lautaselle. Aloin taas olla tyytyväinen itseeni ja onnellisempi, joten miksi en haluaisi ylläpitää tätä. 

Käytyäni läpi mielessäni kaiken tämän tajusin, että olen oikeastaan tullut aika pitkän matkan takaisin siihen, että syön ja liikun terveellisesti ja teen hyviä valintoja melkein tiedostamattani. Eli kyllähän itseasiassa seuraan jonkinlaista dieettiä. Se vain, että en enää ole ajatellut asiaa koska siitä on tullut niin luonnollinen osa päivääni. Tietysti aina voisin tehdä ja syödä vielä tästäkin paremmin ja voisi ihan hyvääkin tehdä pitää paremmin lukua ruokavaliostani.

Lopulta sain kuitenkin muodostettua vastauksen tälle henkilölle, joka kysyi ruokavaliostani. Kerroin, että syön 5-6 kertaa päivässä, riippuen kuinka paljon liikun kyseisen päivän aikana. Käytän laadukkaita rasvoja. Tarpeeksi proteiinia suhteessa hiilareihin ja ennenkaikkea juon todella paljon vettä päivän aikana. Iltapalan yhteydessä vielä vihreä tee. Itse koen, että vedenjuonnillani on suurin merkitys rasvaprosenttiini, sillä kaikki turha tulee huuhdeltua pois kehosta. Vastaukseni ei ole mikään maaginen tai spesiaali, mutta tuntuu, että oma ruokavalioni toimii suhteessa harrastamani liikunnan määrään. Ja kohtuus kaikessa. 

Itse trenaan nyt hyvin usein ja vaihtelen joogan ja salin välillä. Tuntuu hullulta nähdä joidenkin ohjeistavan ihmisiä, jotka käyvät salilla harrastamaan lepopäivinä joogaa. Oletan tietysti, että tässä merkityksessä tarkoitetaan "kevyttä venyttelyä", mutta sanotaanko, että en itse todellakaan voi tehdä yläkroppa treenin jälkeen salilla seuraavana päivänä omaa tunnin mittaista ashtanga jooga harjoitustani (ashtanga todella yksinkertaisesti: hiki tulee, punnerruksia riittää), jos siis aikomukseni on joskus levätä. 

Tämän kirjoitukseni pointtina kai siis on, että aina voi olla ja tehdä paremmin, mutta kun jonain aamuna heräät ja huomaat, että ei hitto teen kai jotain oikein kun olen tyytyväinen itseeni ja vielä tuntuukin hyvälle. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Marinka Essel
Harrastan joogaa päivittäin ja tubetan, minkä vuoksi en enää vain vloggaa vaan olen myös Suomen ensimmäinen v-joogaaja ja pyrin inspiroimaan muitakin rakentamaan parempia vatsalihaksia ja mielenrauhaa yhtäaikaisesti. #ABSandPeace

Muita hallitsevia aiheita liikunnan ohella niin blogissani, että arjessani ovat ihonhoito, muoti ja matkustaminen.

 

OTA YHTEYTTÄ
info@marinkaessel.com

 

Seuraa myös muualla SoMessa!


 

Teemat

Blogiarkisto

2015
Kesäkuu