Sillon ku on huonot ajat menossa, niin sitä miettii ja yrittää löytää jostaki sen punasen langan pään.

Sen jonku jutun mistä sais kiinni, ja sitä kautta löytää mielenkiintoa elämään ja iloa. Tällä kertaa siinä näyttää kestävän kauemmin ku koskaan aikasemmin. Epätoivon ja surun hetkiä on ollu paljon, kun tuntuu ettei saa mitään otetta enää omaan elämään. Rämpii vaan päivästä toiseen. Vaikka ulkona on paistanu monena päivänä aurinko, oon vaan kattonu ikkunasta ja aatellu et kiva, Ja jääny sisäle.

Mie itken joka päivä, joskus jo aamukahviin tai yhtäkkiä ruokaa syödessä. Minun lääkitys tuplattiin, niin se on alakanu nyt kahden kuukauden jälkeen vaikuttamaan mieltä paremmaksi. Itkua riittää silti.

Mie tein isoja muutoksia minun elämään vuosi sitten, ajatuksena oli että nämä muutokset vaikuttavat hyvällä tavalla enkä enää kärsisi masennuksesta. Hain opiskelemaan uutta ammattia ja pääsin ja sain töistä opiskeluvapaata. Laitoin vakituisen asunnon vuokralle ja muutin 400km:n päähän unelmien paikkaan. Tai niin mie luulin. Tyhmästi aattelin etteihän tämmösessä paikassa nyt voi mitenkään masentua, uudet opiskelut ja kaikki. Mutta toisinhan siinä sitten kävi. Harmitti ihan hulluna, olin nähny niin paljon vaivaa että kaikki olis paremmin. Mutta ei. Masennus se vaan seuras perässä. Nyt me muutetaan 50km päähän, ja se tieto jo on helpottanu oloa ja tuonut jopa iloisia ajatuksia. Niin paljon haluaisin saada itteäni kuntoon että saisin suoritettua koulua paremmin. Harmittaa sekin, kun ei vaan ole pystynyt oikeen mitään tekemään. Vaikka mie niin haluaisin tämän uuden ammatin töitä tehdä ja harjoitella. Voimat ei ole vielä riittäneet, ja ajatusten täytyy olla sillä tasolla että jaksaa innostua. Mulla ne masennus kaudet mennee sillain samaa kaavaa, että loppua kohden kun paraneminen alkaa niin tulee semmosia isoja virta piikkejä. Tuntuu että virtaa rittää vaikka mihin ja innostusta löytyy monen kuukauden eestä. Tällä kertaa kaikki kestää kauemmin ja luulen että virtojen palautus on hidasta ja tasaista.

-Lapintyttö-

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää vakavan masennuksen kanssa. Jokapäiväisiä asioita kerrottuna masentuneen silmin nähtynä ja tunnettuna. Siksi että mie voisin paremmin ja että siekin ymmärtäisit.