Tiiättekö sen tunteen kun on huono päivä? Tiiätte varmasti aina joskus, entä sitte kun ne vaan jatkuu ja jatkuu ne huonot päivät eikä hyvästä päivästä ole merkkiäkään? Kyllä se aika epätoivoiseksi olon vetää.. Sitten välillä on niitä päiviä että saattaa olla hyvä olo vähän aikaa päivästä eli ehkä noin 2 tuntia vuorokaudesta. Sillon tosi huonoina aikoina mie vaan nukun, tuntuu paljon helpommalta vaan nukkua kun ei tarvii miettiä mitään. Ja erityisesti ei tarvi tuntea sitä tunnetta kun on paha olla.

Aika paljon mie mielelläni eristäydyn kotiin neljän seinän sisälle pahan masennuksen aikana. Se on niin paljon turvallisempi paikka sillon, eikä edes ole voimia lähteä ovesta ulos.

Kävin uudella psykiatrisella hoitajalla ja se jakso jankuttaa joka kerta että mene ulos, se auttaa. Mie yritin itku silmässä selittää että se lähteminen on niin vaikeaa ettei pääse.. ei se ees kuunnellu kun selitti päälle omaa asiaansa. Mie lopetin sillä käymisen aika pian, koska en sieltä mitään apua saanut. Ihan hukkaan meni seki aika kun oikeasti tunnen ja tiiän että tarvitsen apua tämän masennuksen voittamiseen. Hänen ainoa hoitokeino oli se ulkona oleminen ja tunnelukko kirjan lukeminen. Minun mielestä näitä voidaan käyttää sitten, kun perus jaksaminen saadaan kuntoon. Uuden hoitajan etsintään siis.

Aamulla kun herää tunteeseen että onpa heti huono olo, ei mieltä piristä nousemaan ylös. Ensin makaa sängyssä 2 tuntia ennen ku nousee, keittää kahvia ja siirtyy sohvalle kattomaan telkkaria. Ja siis eihän se oikeasti ole enää aamu vaan klo 12. Suuri seuraava askel siitä onkin kun saadaan vaatteet päälle ja hampaat pestyä ja hiukset kammattua. Se on jo jotakin se. Syön ja saatan käydä kaupassa. Kaupassa pitää kuitenki saada käytyä, koska mie ainaki haluan syödä tähän oloon. Kauppaan kuitenkin mennään ruuhka aikojen ulkopuolella, ettei olisi ihmisiä.

Siinä oli jo aika paljon hommia tehtynä yhelle päivää, verrattuna siihen että joinakin päivinä vain nukkuu. Jonkun mielestä tuo kuulostaa varmaan aivan naurettavalle, mutta se on niin täyttä kuin vain voi olla. Yksinkertaisesti muuhun ei pysty, ei jaksa. Sairaus muiden sairauksien joukossa. Sitä kannattee aina niiden miettiä jotka eivät ole kärsineet masennuksesta koskaan. Se mitä ei ole itse kokenut on aika mahdotonta ymmärtää.

Jaksamista..

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää vakavan masennuksen kanssa. Jokapäiväisiä asioita kerrottuna masentuneen silmin nähtynä ja tunnettuna. Siksi että mie voisin paremmin ja että siekin ymmärtäisit.