Siskoni N ja T viittilöivät minua istumaan keinutuoliin ja pitämään suun kiinni ja silmät auki. Kaikkihan sen tietävät, että 39-vuotispäivä on merkittävä virstanpylväs ihmisen elämässä. Tarkoittaahan se 38:n kuoppaamista ja jonkin uuden alkamista. Vietin aikoja sitten omaa merkkipaalupäivääni sisareni N:n kotona hänen silloisen avomiehensä sammutellessa pirtin valoja ja sytytellessä juhlakynttilöitä. Huomasin päässeeni maailman ehkä pienimmälle keikalle isäntäparin lähestyessä katsomoa (= keikkastuolia ja sohvaa) kitaran soidessa. Intro kuulosti lupaavan tutulta, ja tutummaksi muuttui N:n alkaessa laulaa: "Oogie waits for just another day. Drags his bones to see the Yankees play..." Yllätysduo oli löytänyt David Bowien Heathen -levyltä kappaleen "Slip Away", josta tuli sinä päivänä ensimmäinen coverointi, jonka siitä biisistä kuulin.  

Elämäni parhaasta keikasta muistan myös yleisömeren, johon lisäkseni kuului isosisko T. Muistan nenäliinan, johon jouduin pyyhkimään silmiini kerääntyneitä roskia, ja muistan kertosäkeen, jota lauloin äänettömästi mukana: "Don´t forget to keep your head warm. Twinkle twinkle Uncle Floyd..." Bowie kertoi Hartwall Areenan -keikallaan Uncle Floydin olleen amerikkalainen tv-show -mies, jonka Oogie-nukke puhui Floydin vatsan kautta. Niinpä "Slip Away" esitettiinkin heijastamalla lavan taustalle pätkiä Uncle Floydin mustavalkoisista lastenohjelmista. Sinä iltana Hartwall Areenalla vasemmalla puolellani istui - kukas muukaan kuin N, ja oikealla puolellani sattumoisin Ismo Alanko. No ei siinä paljon maltettu istua. Pompittiin ylös ja alas, ja hiippailtiin välillä lähemmäs lavaa, jotta nähtäisiin Bowien pusakan paljetit lähempää. Alankokin kävi toivioretkellä, ja näytti tyytyväiseltä.

Vuonna 2002 julkaistun "Heathenin" kappaleita ei soiteta kai milloinkaan millään radiokanavalla. Mitäpä sitä suotta kuluttamaan hyvää kokonaisuutta radiosoitoilla. Siellä pysyvät piilotettuna myös Dave Grohlin ja Pete Townshendin featuroinnit. Kätköksiin jäävät myös "Slow Burn" ja "I Took a Trip On a Gemini Spaceship", mutta jääköön. Artistin omasta mielestä tämän levyn kappaleet ansaitsivat soittoaikaa myös uudemman, "Reality" -levyn valmistumisen jälkeen. Kotonani voimasoitolla albumi on nupit koillisesta viistoon kaakkoon päin. "Slip Away" ei tule kuitenkaan koskaan soimaan yhtä kauniisti kuin silloin kerran, akustisesti helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa esitettynä.

 



 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat