Tulis taas kesä ja festarit. Ja tulivat. Kolme kivaa kaverusta liftasi nelostiellä päästäkseen Tervolasta Posiolle. Ladan kuski oli sitä mieltä, että kyytiin mahtuu, vaikka kernipenkeillä istui jo ennestään neljä. ”Sole vielä mikhän”, totesivat pojat. Eihän matkaa ollut kuin reilut 200 km, eli muutama poronkusema. Posion juhannus bändeineen, telttoineen, wc-riukuineen ja eväspulloineen kihisi mielessä kuin sääskiparvi. Kyytirahoiksi postiautoon tarkoitetut setelit otettiin parempaan käyttöön, mitä nyt 16-vuotiaat ikinä keksivätkin.  

Haudankaivaja, kommunisti, pappiskoululainen. Kolmen soinnun rokkari, Suomen Fogerty. Tulis taas kesä ja Ämyrock. Kari Peitsamo siellä sama huivi kesät ja kesät. Joskus eri. Peitsamolla nilkkoja erottava siipiväli puolitoista metriä haara-asennossa, eikä tyyliin kuulu oikeastaan mikään, mitä pidetään normaalina. Hän on kai synnynnäinen naivisti, jonka ajatustenjuoksua voi erehtyä luulemaan mutkikkaaksi, mutta sen suoruus yllättää. ”Let´s born to rock” hän kehottaa keikoillaan, välittämättä vähääkään, kuinka hullulta kuulostaa pyytää meitä syntymään rokkaamaan. Let´s rockin ja We were born to rockin sekoitus alkaa äkkiä saada tarkoitusta. Kunnes tulee toinen vakioslogan: ”Clap your hairy hands together” lausuttuna äärimmäisen suomalaisella aksentilla vailla yritystäkään kuulostaa amerikkalaiselta. Useilla Peitsamon keikoilla kuulee myös yhtä tikkumaisen yksinkertaisella suomalaisella tyylillä laulettua rokkia ruotsiksi. On kuin saisi keitettyjen nakkien päälle Dijon-sinappia ja viereen kaviaaria. Pösilö olo, ja naurattaa.

Tulispa taas kesä ja virtausfestarit. Elokuun 2016 Flow Festivaalin tuleva tärppini on inehmo nimeltä Anohni. Antony and The Johnsonsista tuttu Antony Hegarty luottaa siihen, että nimenmuutos on päivitetty myös fanien keskuudessa, ja onhan se varmaan. Anohnin ääni ja sen käyttötyyli eivät ole onneksi muuttuneet, sillä juuri ne ovat hänen tuntomerkkinsä ja tatuointinsa. Anohnin lisäksi vain muutama vokalisti on pystynyt pakahduttamaan äänenvärillään niin voimakkaasti, että on pysähdyttävä kyynelehtimään kesken tiskaamisen. Kyllähän se puuha itkettää muutenkin, mutta eri syistä. Koska en tiedä teknosta mitään, aion tutustua Flowssa myös espanjalaisen dj Oscar Muleron tuotantoon. Aika näyttää, joudunko lisäämään miehen sukunimen keskelle k-kirjaimen (Mul_ero), vai onko tyyppi sympaattinen nero. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat