Helsinkiläinen kulttuuriareena Gloria on järjestänyt Olohuoneklubia pitkin 2016 kevättä, mutta vähän hissunkissun vaapulavissun. Vai olinko vain nukkunut ilmoitusten ohi? Musacornerin jäsen A onneksi herätti minut hokemalla, että mene nyt, hyvä ihminen netistä kattomaan, mikä tarjonta siellä on seuraavaksi. Menin ja näin: Joose Keskitalo, Manna, Prince of Assyria (SWE) ja yllätysvieras. Näistä olin kuunnellut Mannaa (tahallaan) ja Assyrian prinssiä (vahingossa). Joose Keskitalon suomeksi laulettuja folklauluja olin kuullut radiosta puolihuolimattomasti toisella korvalla, kun toinen lepäsi.

Pirttifestareille pitää mennä ajoissa saadakseen paikan räsymatolta, sohvalta tai nojatuolilta. Muuten joutuu seisomaan seinätapetin kaverina miksaajan ja baaritiskin välissä. Mutta ei sekään mitään, sillä näkyvyys on sieltäkin mainio. Osa porukasta nimittäin makoilee matolla villasukkasillaan, käsivarret rinnuksilla, ja osa löhöilee valtaamillaan istuimilla Jörn Donnerin lanseeraamalla löysällä spagettiselkä -asennolla. Voiko konserttielämys enää rennompi olla?

Minä ja Musacornerin muut jäsenet emme ehtineet sohvaosastolle, mutta pääsimme luikahtamaan yläparven aitioon. Ei paha sekään. Lavalle oli juuri nousemassa kitaraa ja huuliharpputelinettä kannatteleva hoikka, valkopaitainen rillipää. Toivoin etukäteen, että ensimmäinen setti olisi pian ohi, koska radiosoittojen perusteella en ollut kovin innoissani Joose Keskitalon esityksistä. Mutta tämäpä ei ollutkaan mikään rippileirikitaraa rämpyttävä maakari, vaan taitavasti lauluaan säestävä tarinankertoja. Se tuli selväksi heti alkuun. Koko yläkerran boksimme oli silmät auki ja suu kiinni. Tarinoissa vilisevät talot ja ikkunat tai oikeastaan ihmisten kehot ja silmät, kaupungin nurja puoli ja valkoiset linnut sekoittuivat taitavaan kitaransoittoon. Silloin oli helppo kuvitella olevansa vaikkapa nuoren Leonard Cohenin lauluillassa jossain päin Montrealia. Musacornerin jäsen E taas antautui muistelemaan Lou Reedin "Berlin" -albumin henkeä: hempeiden sävelten hämäännyttävässä piilossa lymyilevää rujoa lyriikkaa. Jouduin nielaisemaan valopäisyyksissäni heittämäni kommentin, jonka mukaan ei olis niin nöpön nuukaa keretä ensimmäisen artistin esitykseen. Ei siis kannata leimata lauluja tai niiden esittäjää pelkkien studioversioiden perusteella. Taaskaan. Keikkansa lopuksi Keskitalo ilmoitti omistavansa "Eräs talo" -laulunsa itselleen.

Minä puolestani omistan tämän postauksen Aikka Kerviolle (nimi muutettu), jonka keikka-arvio oli vähällä mennä mettään väärän ennakoinnin vuoksi. Jos omistaisin hatun, nostaisin sitä Olohuoneklubin tuottaja Pietari Pyyköselle kekseliäästä keikkaideoinnista.

To be continued: Manna, Prince of Assyria, yllätysesiintyjä

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat