On se rohkea. Otti ja lähti soittoniekan tielle, eikä mennyt toimistoon. Solmi kepinnokkaan punavalkoruudullisen rispaantuneen pöytäliinan. Pöytäliinan sisälle evästä ja kulmista kulunut muistikirja. Keppi olalle ja maantielle. Maantiellä vihelteli ja rustasi tienposkessa lauluja.
Eväät oli syöty ja nälkä tuli, mutta jatkoi viheltelyä. Tuli kuuma, solmi pöytäliinan neljäntuulen solmuilla päähänsä. Satoi, muttei väistellyt, vaan jatkoi isoon kaupunkiin. Levypomo oli että ei tuommonen myy. Ei saa ottaa kantaa, mutta pitää laittaa korkoa kenkiin. Vaihdetaan sulle paita, tai riisutaan se pois.
On se rohkea. Omalla paidalla kehtasi mennä. Toinen kenkä nauroi. Moni sai kuulla lauluissa kunniansa. Kuka tämän kustantaa? Kylläpä kestikin löytää yhtiö taakse, mutta sitten tärppäs.

Onpa vain rohkea! Sehän voisi olla vaikka Tom Waits, joka tokaisi omista levyistään: ”Ne ovat haitallisia nieltyinä. Mikäli puhkeaa ihottumaa, lopeta käyttö ja ota välittömästi yhteys lääkäriisi.”
Tosiaan, kuvaus kepinnokan toisessa päässä keikahtelevasta muusikosta voisi päteä Waitsiin, jolla oli sanojensa mukaan kaksi vaihtoehtoa: ”Piti valita joko viihdeala tai ura ilmastoinnin ja jäähdytyslaitteiden parissa.”

Voisi se olla myös Morrissey. Kylläpä osasi olla kapea tuo Helsingin kaapelitehtaan halli. Nopeat siellä elivät kyynärpäätaktiikalla - tai vain olemalla nopeita. Hitaudesta ei tullut palkinnoksi kuin pyöreä seisova pöytä hallin takaosassa, ja pöydän päällä huoneenlämpöistä juotavaa, jos sellaista oli ostanut. Yritin lähestyä lavaa välillä kylkimyyryä ja välillä etunojassa hivuttautuen. Koko yleisö näytti olevan sitä mieltä, ettei kapean sardiinipurkin sisältöä kannattanut mennä heiluttelemaan, joten eteneminen loppui lyhyeen. Kyllä sieltä lavalta pystyi erottamaan värikäspuseroisen Morrisseyn, ja Morrisseyn taakse heijastetut kuvat. Muistikuvissani The Smithsin entisen laulajan paitapusero on punainen ja joissakin sininen. Myöskään valkokankaalla vilisevien valokuvien sisällöstä en uskalla sanoa juuta enkä jaata, mutta niiden näkeminen viilsi.

Soittais nyt sen "I Have Forgiven Jesus." Mutta ei. Onneksi "You Are The Quarry" -levyltä tuli muita komeita kappaleita. Albumi on mahtava kokonaisuus, joka voisi olla vaikka paketillinen sinkkujen A-puolia. Tour of Refusal - kieltäymyksen kiertue - muisteli onneksi biiseillään myös The Smithsin aikoja. Morrissey viheltelee vapauttansa, eikä aina niinkään ilosta. Vapaus on hänelle yhtä kuin tinkimättömyys. Mies haukkuu kotimaansa kuninkaallisen perheen usein ääneen ja pystyyn. Ihmettelee nuoren prinssin kauriinmetsästystä Espanjassa samaan aikaan kun tämä on Englannissa julistanut anomuksen villieläinten puolesta. Monenlaista sanottavaa on tarttunut Morrisseyn hampaankoloon, mutta voi hänestä puhua myös ilman, että mainitsee eläintensuojelukysymyksiä. Se on kuitenkin sama kuin puhuisi siivettömästä linnusta tai evättömästä kalasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat