Miljoona Rockin porttivahdit puristelivat käsilaukkuja ja reppuja. Jotkut heistä työnsivät tarkastuksen päätteeksi naamansa laukunsuulle. ”Joo, ei oo mittään. Hauskaa iltaa.” Kainalooni puristetun iltalaukun  sisätaskussa hölskyi kätkö. Se oli miniatyyrinen taskumatti, jonka sisältö olisi tehnyt hyvää kärpäsellekin, muttei olisi sitä kaatanut. Pohojalaaselle rokkifestarille ei ollut alkoholin kanssa asiaa, mutta sano se neljänkympin molemmin puolin olevalle naisporukalle.

Oli vuokrattu Tuurin läheltä vanha omakotitalo, joka hoiteli kesämökin virkaa. Sinne mahduimme kaikki 8 (jäikö kukaan laskuista pois?). Joku hoksasi hoitaa tilataksin festarialueelle. Sitä ennen oli putsattava, tasattava, hiottava ja paklattava. Edustusasut oli suunniteltu jo kotona, ja vaaleanpunaiset peruukit kammattu valmiiksi. Mökin takapihalla oli sauna ja lampi, ja lammen ympärillä puutarhatuoleja. Niissä oli mukava löylyjen jälkeen rötköttää, ja maistella etukäteisjuomia. Vaaleanpunaiset ystäväni korjatkoon, jos muistan yksityiskohtia väärin. Ja haitanneeko tuo, vaikka olisimme istuneet pölkynnokassa, koska lähtemisen tunnelma oli pääasia. 

Kaikkien aikojen neljäs Miljoona Rock oli hyvä tekosyy yhdistää mökki ja rokki. Mikä oli illan keikkasetti? Pyytämättä ja tilaamatta ainakin Scorpions, nokkamiehenään Klaus Meine (lausutaan "maine"). Klaus on Mainettaan parempi tai Klaus on Maineensa veroinen, olivatkin muutamia sen illan puujalkoja. Miljoona Rockin tasaisella kentällä neonväriset peruukkimme oli helppo tunnistaa, jos joku vaikka erkaantui laumasta. Tosin loppuillasta ainakin minun peruukkini nähtiin viimeksi heiluvan energiaparannusta harrastavan iloisen veikon päässä. Kaveri totesi: "Mä näin heti, että säki oot hörhö", minkä otin kohteliaisuutena.

Ohuiden sukkahousujen voimaa ei kannata kiistää. Niiden avulla ystäväni M sai kannateltua oman taskumattinsa rokkitaivaan portista sisään. Hengen ja nailonin voimalla taskumatti pysyi sukkahousun puntissa tipahtamatta nilkkaan asti. Seurasimme henkeä pidätellen minihameisen ystävämme geishamaisen lyhyttä askellusta kohti laukkutarkastusta. Taskumatti pullotti jo hyvänmatkaa puolireidessä, mutta hurmaavan pr-kyvyn omaavana M sai kiinnitettyä vahtimestarin huomion bambinruskeisiin silmiinsä. Tämän jälkeen muodostimme M:n selän taakse ihmiskilven siltä varalta, että joku vahdeista hyvästelisi meitä katseellaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat