Käytiin kylässä. Talon isäntä kaatoi lisää kahvia, pysäytti lusikan kuppiin, ja jäi miettimään ehdotustani virtuaalisesta keikasta. ”Mitä, jos koko bändi olisi hologrammina Suomessa, mutta samaan aikaan livenä toisella puolella maapalloa?  Muuttuisiko elämys vaisummaksi ilman esiintyjän hikipisaroita tai jalanjälkiä lavalla? Mikä olisi sopiva protobändi tähän tarkoitukseen?” Isännän mielenkiinnon herpaannuttua aloitin toisenlaista tuotekehittelyä: ”Mitä jos anopin voisi heittää heijastuksena ruokapöytään? Hologrammianoppi ei veisi paljon tilaa, ja sen voisi häivyttää, mikäli tämän kolmiulotteisen rouvan suusta alkaisi kuulua hankalia tai kärkeviä huomautuksia .” Isännän ilme kirkastui. Aloimme tapailla ilmakaukosäädintä ja laukoa lauseita, joiden jälkeen etälamautin olisi syytä käynnistää. Imitoimme kaukosäätäjän OFF-ääntä: ”Pöf.” Lisäsimme ilmapöytäkirjaan myös pykälän, jonka mukaan hologrammianoppi on lupa poistaa ruokapöydästä mahdollisen väsymyksen tai tylsistymisen takia. Kahvikeskustelun loputtua muistin, että itse olen anopiton, koska en ole avo- tai avioliitossa. Anopilliset katsoivat kattoon. Poikaystävä huokaisi.

Moby olisi juuri sopivan eteerinen lavalle myös hologrammina. Tämä ei juolahtanut mieleen vielä 2002 Hartwall Areenan keikalla. Ei sitä siellä hoksannut myöskään vanha koulukaverini J, eikä hänen mukanaan tuomansa taksinkuljettaja Mika, jonka nimen etuliitteenä kulkee aina myös ammattisanastoa. Syystä, jota en tiedä. ”Tuleeko Taksi-Mika mukaan? Ootko nähny Taksi-Mikaa viime aikoina? Mitähän sille kuuluu?” Hartwall Areenan tuolirivejä oli metrikaupalla tyhjillään. Se oli sääli, sillä myös Mobya lämmitellyt, hillitty norjalainen Röyksopp oli näkemisen ja kuulemisen arvoinen. Siinäpä muuten toinen osuva vaihtoehto hologrammibändiksi.

Moby löysi minut radion välityksellä vuonna 1998, jolloin "Honey" julkaistiin singlenä. Ei se ollut vielä juuri mitään, koska sen jälkeen ilmestyi varsinainen jymypaukku: "Play", johon tuo sama kappale oli lisätty. "Play" sisältää harvinaisen monta timanttia, kuten mm. "Porcelainin." Millä kielellä ja mitä siinä lauletaan? En tiedä. Nyt on julkaistu jo useita levyllisiä elektropoppia vuoroin Mobyn itsensä, ja välillä vierailevien tähtien laulamana, eikä kyllästytä yhtään. Tänä vuonna herran keikkakalenteri pursuaa tyhjää, mutta kyttään tilannetta haukan lailla, sillä uudelle konsertille olisi tarvetta. Taksi-Mika ei ollut tehnyt aiemmin tuttavuutta Mobyn musiikkiin. Siksi jouduin J:n miehisellä avustuksella vetämään hänet puoliväkisin Hartwall Areenan lattialle tanssahtelemaan, olihan lattia lähestulkoon tyhjillään. Tajusin tietenkin, että olimme urpoja, sillä järjestysmies ohjasi meidät kohteliaasti mutta päättäväisesti takasin tuoliriviimme polviamme notkuttelemaan. Moby ei sanojensa mukaan ole mikään teknomies, vaikka Eminem värikkäin sanakääntein niin väittääkin. Moby on Herman Melvillen sukulaispoika, joka on saanut inspiraationsa David Bowielta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat