Tammisaaressa kyltit ovat ruotsiksi, puut ylväästi vehreitä ja aurinko porottaa. Koko paratiisi on top secret muulta kansalta, mutta se joka tuon Shangri-Lan löytää, haukkoo henkeään. Veneet (muskeleilla tai ilman) niiaavat aallokon tahdissa satamissa. Asukkailla on vahva luusto ja itsetunto, ja leirintäalueella BossaNova Blues & Rock 2016 Festival. Festivaalin pääjärjestäjä, ravintoloitsija ja keittiömestari Kristian Karnell oli saanut kokoon hienon esiintyjäkaartin. Yksi festarijärjestäjistä, bluesmuusikko Kari Viitanen (BluesRocks) kävi moikkaamassa skottiruudullisella retkiviltillä istuskelevaa Musacorner-porukkaamme.

Itsekin festareilla keikan heittänyt Kari tuntee muusikoita ympäri maapallon, mutta illan pääesiintyjän, Dana Fuchsin saaminen New Yorkista Ekenäsiin oli aikamoinen ihme ja työvoitto. Karismaattisen raspikurkun ja näyttelijän, Dana Fuchsin elämään on mahtunut viime vuosina lähisukulaisten kuolemien takia paljon surua. Mikään ei ole kuitenkaan ikuista, eivätkä varsinkaan huonot ajat. Nyt Dana on seitsemännellä kuulla raskaana. Jos keikkailun esteenä oli aiemmin suruaika, oli jännitysmomenttina tällä kertaa se, saako Fuchs raskauden takia matkustaa lentokoneessa mannerten välistä reittiä. Lupa heltisi, joten helpottuneen Kari Viitasen hymyä oli vaikea pyyhkiä pois. Tosin emme sitä yrittäneetkään.

”Everybody! Meet my son!” viittilöi Dana lavalla osoittaen vatsanseutuaan. Hoikka ja timmissä kunnossa oleva laulaja ei näyttänyt syyskuussa synnytyslaitokselle menijältä. Hopeankiiltävässä tunikassa ja mustissa tiukoissa farkuissa eläytyvä artisti heilui kuin ei mitään. Ääni rouhisteli vahvana ja persoonallisena. Useaan väliin ”To life!” -tervehdyksiä huikkaavaa Danaa komppasivat varmasti kaikki, ja varsinkin laulajan kerrottua elämäntarinaansa. Se, joka oli kuunnellut ”Bliss Avenueta” ennen keikkaa, ei joutunut pettymään. Sopivan rapattuna jalokivenä kuultiin vielä Etta James -cover ”I´d Rather Go Blind.” Fuchsin mahtavassa bändissä soitti kolme hymyilevää italialaista ja yksi hienostuneita kitarasooloja heittävä amerikkalainen. Kyseessä näyttikin olevan lämminhenkinen perhe enemmän kuin orkesteri.

Myös kanadalaismuusikko Anthony Gomes bändeineen oli saatu Tammisaaren lavalle. Tämä kitaramestari ja falsettiin ylettävä laulaja ei olisi voinut enempää tehdä, sillä niin kaikkensa hän antoi. Yhdessä rumpali Fred Spencerin ja basisti Carlton Amstrongin kanssa soitettu lauantain setti oli kaikkea häijyn ja lempeän väliltä. Jimi Hendrixin "Voodoo Childia" ei monien kannata mennä sörkkelöimään. Siis muiden kuin Anthony Gomesin porukan. Myös Anjelique Kidjo saa tähän luvan, omaperäisellä tulkinnallaan. Ihan kuin minä mitään lupia jakelisin. Ottaen huomioon, että jätkät olivat valvoneet aamuviiteen, oli myös toisen festaripäivän jamituokio voimakasta kuunneltavaa. Basisti Carlton Amstrongin ilmevalikoima ja liikehdintä oli aivan omaa luokkaansa. Sellaista ei opi, se eletään. Laulujen välissä Anthony Gomes kiitteli vuolaasti järjestäjiä huolenpidosta, ja muka naisista ja kamasta "En minä, mutta pojat", jos tämä vitsailu vapaasti suomennetaan. Samaan syssyyn mies kehotti meitä ryntäämään cd-ostoksille, sillä bändin levyjä oli jäljellä enää vain 3000 - 4000 kappaletta.

Kari Viitanen, Sean Webster, Fred Spencer, Anthony Gomes, Carlton Armstrong jamming on Sunday 10.7.2016

Yleisön kannalta parasta festareissa on se, mikä järjestäjän kannalta on huonointa: On vähän väkeä. Meitä oli vähän, joten jokainen pääsi lavan eteen vuorollaan, ja sai kuvata mielin määrin kenenkään häiriintymättä, tai vaikka tanssia ja huitoa minkä kerkesi. Tässä lämpimässä kyläkokoontumisessa pääsin helposti ystävieni kanssa kiittämään Sean Webster & The Dead Linesin muusikoita. Myös Webster bändeineen esiintyi onneksi molempina päivinä, joten hunajaa tippui korvista sunnuntainakin. Kehotan vakavasti mahdollisimman monia tutustumaan Sean Websterin lauluääneen, mikäli on taipuvainen saamaan väristyksiä raspisesta mutta ei viskin polttamasta soundista. Tällaisia laulajia syntyy suurinpiirtein 20 tai 30 vuoden välein, mutta kun heitä syntyy, heidät pitää ohjata pikaisesti esiintymislavoille. Sean Webster kertoi bändin nuoren rumpalin soittaneen vasta kolmannen kerran tällä kokoonpanolla. Olisin halunnut sanoa, että "hullu ei huomaa ja viisas ei virka", mutten tiennyt, miten se sanotaan englanniksi.

Greg Smith, Ash Wilson, Sean Webster & the new drummer (Taylor?). BossaNova Blues & Rock Festival 9.7.2016


Fred Spencer, Anthony Gomes & Carlton Armstrong BossaNova Blues & Rock Festival 9.7.2016.
Anthony Gomes bändeineen keikkailee Suomessa vielä 13.7.2016 Helsingin On the Rocksissa (Mikonkatu 15).

Postaukseeni on 14.7.2016 lisätty BossaNova Blues&Rock Festivalin pääjärjestäjän, Kristian Karnellin nimi, joka oli valitettavasti jäänyt alkuperäisestä jutustani pois. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat