Musacorneria ei ole perustettu. Se perustui itsestään suurin piirtein heinäkuussa 2006. Olin silloin Joan As Police Womanin konsertissa pariskunta A & E:n seurassa. Postiluukustani oli paria viikkoa aiemmin kolahtanut suurikokoinen, paksu kirjekuori, johon oli tussilla kirjoitettu: ”Toimitetaan huomaamattomasti kotiinne” ja takaosaan: ”Sisältää arkaluontoista materiaalia.” Avasin kuoren asiaankuuluvasti yksin, lukitun oven takana ja verhot kiinni. Ruskeasta pussukasta tipahti lehtileikenippu, esitteitä, t-paita, cd-levy sekä kirjeeseen kiedottu pääsylippu. Näin leipoutui kerho, jonka syntyminen oli koko ajan ollutkin vain ajan kysymys, ja jonka nimestä lähetän kiitokset Kummeli-sketsisarjan tekijöille.

Jäsen A pääsi tosiaan yllättämään minut silloin, keskellä kesälomaa. Hän tiesi kyllä, että tarttuisin täkyyn, jos saisin kotiin kannettuna keikkalipun rock-klubille. Kirjeessä oli selkeät ohjeet ja määräys, jonka mukaan minun tarvitsi vain ilmaantua paikalle tuunattu t-paita päälläni. Mukana olleen cd:n saisin jättää kotiin, sillä tuo alelaarista löydetty summer hits-kokoelma ei liittynyt mitenkään Joan As Police Womaniin. Esitteiden mukaan muusikko oli amerikkalainen Joan Wasser. Hän laulaisi eka kertaa Suomessa, tuliaisinaan rumpali  Ben Perowsky ja basisti Rainy Orteca.

Keikkailtana seisoskelimme pimeässä nurkassa ihmettelemässä, mitä tuleman pitää. Lämppärinä esiintyi naantalilainen TV-Resistori, jonka lauluista ja soundista jäsen E ja minä tulimme vihaiseksi. Jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Niinpä en pui tätä sen enempää, ja pahoittelen tuotakin negatiivista kommenttia. Pitää se kuitenkin mainita siksi, että matka ärtymyksestä nautintoon oli tuona iltana lyhyt kuin salmarishotti.

 

Tummahiuksinen kaunotar kävelee rauhallisin askelin kosketinsoittimen taakse. Liekinpunainen hihaton leninki sanoo hyvää päivää hoikille käsivarsille, jotka asettuvat kohti koskettimia. Joka nurkassa on hiljaista, Musacornerissakin. Jokin Joan Wasserin omiin maailmoihin keskittymisessä saa kaikki hiljenemään. Kuulen mikrofonin kautta jokaisen nielauksen, vienon virkayskän ja helmojen kahinan. Kauniisiin säveliin kerrotut tarinat on liimattu yhteen joskus siirapilla, väliin suolavedellä, ja tämä kerronta alkaa sen kummempia selittelemättä.

Yksikään laulu ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta tein niiden kanssa sinä iltana sinunkaupat, ja lupasin moikata, jos vielä törmättäisiin. Musacorneriin ei mahdu montaa jäsentä, koska nurkassa on vähän tilaa. Poikaystäväni J on ehdolla. Koska hän täyttää kriteerit (on jäsenen P poikaystävä), menee hakemukseni luultavasti sukkana läpi ystävieni A:n & E:n seulasta.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä blogi saattaa sisältää musiikillisia jäämiä, mutta ei aiheuta allergisia reaktioita. Se sisältää myös keikka- ja elämänkokemuksia Suomesta ja ulkomailtakin. Seassa on paljon havaintoja ja vähän kritiikkiä. Musiikista ja muusta kirjoitan samalla kun kaivan piironginlaatikoista tarpeettomia vinkkejä ja itsestäänselviä neuvoja.

Blogiarkisto

Kategoriat