Edellisessä postauksessa kerroin mahtavan kamalasta muutostani uuteen kotiin. Se oli ihka ensimmäinen postaukseni ikinä. Jotenkin tuntuu, että näin blogin alkumetreillä olisi sopivaa vastata jo lähipiirinikin saati sitten teidän lukijoiden miettimiin mi-alkuisiin kysymyksiin. 

Mitä? Olen ajatellut, että blogissani tulen kirjoittamaan kaiken maailman arjen asioista ja sattumuksista. Ehkä joukkoon eksyy myös satunnainen postaus niin sanottua vakavampaa asiaa ja syvällisempää pohdintaa. Jään itsekin odottamaan millaiseksi Oikomutkasen linja muodostuu: en halua etukäteen lokeroida sitä liikaa, vaan kirjoitan niistä aiheista mitkä tunnen omikseni. Jäämme siis yhdessä mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuleman pitää. Koska pokkarikamerani on parhaillaan saattohoidossa ja kännykkä kunnon kameralla vielä kaupassa, ainakin aluksi postaukseni tulevat olemaan tekstipainotteisia. Kuvakimaran kuvat ovat vanhoja otoksia; postaus iliman yhtäkään kuvaa olisi ollut ihan tylsä.

Kuka? Tätä kysymystä lähipiirini ei tietenkään tarvinnut esittää, mutta huolittakoon se mukaan. On nääs meinaan sen verran oleellinen. Ajatuksena on ainakin näin alkuun pysyä suhteellisen anonyyminä. En kirjoita nimelläni enkä laita pärställisiä valokuvia. (Paitsi heti kaikkien näkyville banneriin. Ja paitsi jos pärstä on jollain lailla naamioitu.) Sen verran kuitenkin tunnen voivani paljastaa, että olen nainen ja asun Oulussa. Oulussa kun kuitenkin asuu sen verran väkeä että nämä tiedot jättävät jäljelle noin 100 000 vaihtoehtoa. Kaupungin mestoissa vilautan aina opiskelijakorttia, ihan vaan varuilta. Minut voi bongata erilaisista liikuntapaikoista, marjametsästä ja vaellusreiteiltä. Ainakin silloin kun en ole kaupan karkkihyllyllä tai kahvilassa herkuttelemassa.

Miksi? Tykkään kirjoittaa. Oikeastaan jo tuo riittäisi vastaukseksi, mutta koska tykkään kirjoittaa, niin kirjoitetaan sitten pidemmälti. Vaikka kirjoittaminen onkin tietenkin päämotivaattorini blogin pitämiseen, niin toisaalta myös lukijoiden saavuttaminen netin kautta kiehtoo: ajatella jos olisinkin tulevaisuudessa maankuulu bloggari, jolla on päivittäin tuhansia seuraajia, eteinen täynnä sponsoritavaraa ja varaa maksaa sekä vuokrat että kesälomat (siinä missä uuden kameran ja puhelimen) blogista saamillaan mainostuloilla… Joopa niin. Kirjoitan blogia siis siksi, että tykkään kirjoittaa, mutten kuitenkaan halua kirjoittaa päiväkirjaa enkä pöytälaatikkoon. Mietin todella pitkään ennen blogin perustamista haluanko todella laittaa tekstejäni ja kuviani – siis periaatteessa itseni herranjumala - nettiin kaikkien nähtäville. Vaikka te ihanat lukijat varsinkin näin aluksi olettekin satunnaisia sivustolle eksyneitä surffaajia ja siis lukumääräisesti pieni joukko, minulle blogin perustaminen oli kuitenkin iso kynnys ylitettäväksi. Mutta nyt se on tehty. Ja eikös kerran nettiin laitettu säily aina jossain bittien muistissa vaikka sen poistaisikin? Jaiks. Entiseen ei siis ole paluuta, joten tulevaa päin tukka hulmuten!

PS. Suuntavaistoni on todella huono ja aina karttaa lukiessani pieni ääni sisälläni muistuttaa että ”oikotie matkan mutkistaa”. Siitä ja jostain kaverini sanomasta syntyi blogini nimi, Oikomutkanen. Eikös elämäkin ole yhtä mutkissa kulkemista ja niissä oikomista?

Oivallisen mutkallista loppuviikkoa Sinulle!

Kommentit (3)

Ihana lukija

Elämä tosiaan tuntuu välillä olevan mutkia täynnä. Lisäksi tämä: miksi tehdä helposti, jos voi vaikeastikin? Hauskaa jäädä sinun kanssa odottamaan, mitä blogiin ilmestyy. Muista ottaa kampa mukaan lähtiessäsi tukka hulmuten matkaan.

puusilimä

Niinhän siinä käy ko lähtee menemhän siitä mistä aita on kaatunu. Aian tykönä hoksaa, että se on kaatunu johonki suonsilmään ja tuli uintireissu:)

Blogisti ite

Kiitos kommenteista Ihana lukija ja puusilimä! Suossa uidessa on sitten hyvä muistaa, että turpeessa uiminen kaunistaa ihoa!

Seuraa 

Noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta kirjoittaa erilaisista arjen asioista. Ainakin toistaiseksi toivottavasti anonyyminä pysytellen. Olen kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla.