Seuraan Jenny Siivolan pitämää Hikikinkku-blogia. Taannoin Jenny oli postannut Hikikinkkuun 3 asiaa -tekstin, koska ”sillä sai tuotettua sisältöä blogiin vähällä vaivalla”. Joo-o, ehkä niinkin voi ajatella, mutta itse tartuin samaan aiheeseen, koska haluan teidän ihanien lukijoiden saavan jotain tuntumaa minuun, ite blogistiin. Vaikka pysyttelenkin (raukkamaisesti?) anonyyminä, teksteihini on kenties helpompi samaistua, jos minusta tietää edes jotain.

Nämä 3 asian asiat ovat toisaalta melko epä-henkilökohtaisia, mutta toisaalta luovat kuvaa siitä, millainen ihminen olen. En millään malttanut vain listata kolmea asiaa joka kohtaan, vaan halusin myös avata niitä jotenkin. Siksipä tämä postaus tulee kolmessa osassa: kaksi muuta osaa tulevat joskus ensi vuoden alkupuolella. Joten eiköhän aloiteta.

3 asiaa, joista pidän… 

Kosketus. Minulla on kai krooninen kosketus-vajaus. Minusta on ihanaa, kun joku läheinen kutittelee selkääni, harjaa tai lämmää tukkaani, hieroo hartioita tai halaa. Minusta on myös kivaa kosketella muita. (Öö, kuulostipa pahalta… siis silleen ei-perverssillä tavalla.)

Liikunta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, saan liikunnasta lisää energiaa. Alexander Stubb on sanonut, että tunti liikuntaa antaa päivään kaksi tuntia lisää energiaa. Komppaan! Olen ollut innokas jumppailija jo vuosikaudet. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että jotain erilaistakin voisi tehdä välillä. Olenkin alkanut vilkuilemaan naapurissa olevan kuntosalin suuntaan.

Älylliset haasteet. Tehdään heti selväksi, että en ole mitenkään erityisen viksu enkä välkky. Tykkään kuitenkin arvoituksista, sanaleikeistä, Trivial Pursuit –lautapelistä ja tietovisoista. Vastikään kävimme siskoni kanssa Oulun Escape Roomissa. Meidät suljettiin huoneeseen, josta meidän piti arvoituksia ratkomalla löytää tiemme ulos. Emme saaneet tehtävää tehdyksi määräajassa, mutta ainakin tajusimme saamamme ylimääräiset vihjeet. Haha! Haaveilen Mensan älykkyystestin tekemisestä.

3 asiaa, joista en pidä… 

Valehtelu. Valehtelu ryöstää toiselta oikeuden totuuteen. Valehtelija ottaa itselleen oikeuden päättää toisen puolesta siitä, mihin tietoon toinen on oikeutettu. Valehtelija siis asettaa itsensä toisen yläpuolelle. Itse olen kehno valehtelija. Minun naamasta näkee heti, jos yritän väittää jotain, mikä ei ole totta. Edellisestä voi päätellä, että olen siis joskus valehdellut (tai ainakin yrittänyt), joten ihan viaton en ole minäkään tässä asiassa.

Hoputtaminen. Olen hidas. Olen hidas lähtijä, olen hidas syöjä, olen hidas päätösten tekijä. Inhoan, kun minua hoputetaan näissä tai muissa asioissa. Antakaa mun hitailla rauhassa!

Opiskelua 24/7. Opiskelijana en ole vielä oppinut, miten voisin olla tuomatta töitä kotiin. Jos minulla olisi kahdeksasta-neljään -työ, minulla olisi illat ja viikonloput aina vapaat. Olen kuitenkin opiskelija, joten työt ovat käytännössä aina läsnä: jotain on aina tekemättä ja mielen päällä. Tehtävät eivät vähene tekemällä, vaan niitä tulee aina vaan lisää. Huoh. Onneksi valmistuminen häämöttää puolen vuoden päässä.      

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Katselin vanhoja valokuvia. Siskoni oli viikonloppuna kylässä, ja katselimme yhdessä vanhoja valokuvia. Olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että valokuvani ovat koneellani miten sattuu tallennettuina. Olen ajatellut, että jonain päivänä ne pitää järjestää aikajärjestykseen ja nimetä, jotta myöhemminkin muistaa, keitä kuvassa on ja missä se on otettu. Sitten jossain naistenlehdessä joku totesi, että kuvat ovat katselemista eivät järjestelemistä varten. Niinpä.

Pelasin sulkapalloa. Yllättävän nopeatempoinen ja hengästyttävä peli. Pelasin poikaystäväni kanssa. Itse pelasin ihan tosissani voitonkiilto silmissä, poikaystäväni himmaili lyöntiensä kanssa. Hän voitti, minä hävisin. Kolmen päivän päästä mailakäden kyynärvarsi oli vielä kipiänä. Uudestaan!

Kävin kahvilassa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kahvilassa kannattaa tilata jotain muuta kuin kahvia. Kahvin tulee olla vahvaa, kuumaa ja tuoretta. Usein kahviloiden kahvi on jotain ihan muuta. Kävimme kahvittelemassa kaupunkipäivän lomassa, ja tilasin joulunajan kunniaksi glögiä. Kahvilakokemuksessa parasta on herkkujen lisäksi ihmisten katselu. Tykkään ideoida tarinoita ihmisistä: keitä he ovat, keiden kanssa, mistä tulossa ja minne menossa. Se, että kahvilassa käynti pääsi tähän listalle ja että käytän sen kuvaamiseen sanaa kahvilakokemus, kertonee tarkalle lukijalle, että en ihan kauhean usein tee moista. Kahvilassa herkuttelu on minulle luksusta.

P.S. Kirjoittamiseen liittyvä the rule of three väittää, että kolmen ryppäissä ilmaistut asiat tuntuvat kiinnostavammilta, tehokkaammilta tai hauskemmilta kuin jos ne selostettaisiin muunlaisena litaniana. Tunnunko siis ihmisenä myös kiinnostavammalta, tehokkaammalta tai hauskemmalta, jos kerron itsestäni kolmen asian ryppäissä? Hmmm.

Kommentit (3)

Ihana lukija

Kolmessa osassa, kolmen ryppäissä kirjoitetut kolmen asian ryppäät ne vasta kiinnostavia ovatkin ja saa sut vaikuttaan erityisen tehokkaalta ja hauskalta! Ihanaa kun on joku muukin hitailija. (Kuinkahan kauan kommentin kirjottamisen pystyykään käyttään aikaa?) Mielenkiintonen tuo, että kahvilassa, siis kahvi-lassa kannattaa tilata jotain muuta kuin kahvia. Kahvittomana ihmisenä en ookkaan sieltä koskaan kahvia tilannutkaan. Hupsua.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

*Miettii. Liianmontakolmostaperäkkäin.* Nii - niiiiin! Me ollaan kai niitä hitaita poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön tänä tehokkuuden ja kiireen aikakautena. Hitaillaan rauhassa kohti joulua! Mukavia päiviä sinulle, Ihana lukija!

juu,juu

Olihan Stubbillakin ne kolme pointtia ja hetken se vissiin vaikutti jonku mielestä kiinnostavalta.

Seuraa 

Noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta kirjoittaa erilaisista arjen asioista. Ainakin toistaiseksi toivottavasti anonyyminä pysytellen. Olen kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla.