Mikään ei ole yhtään mitään, jos sitä ei määritä aitous. Kolmen sekunnin googlauksen kolme ekaa esimerkkiä:

            ”Miten sitten syntyy aito läsnäolo?”

            ”Missä on ihmisyys - aito välittäminen?”

            ”Toisen ihmisen aito kohtaaminen on korvaamattoman arvokasta.”

Vastustan tällaista kielenkäyttöä! Aitoudesta on suomen kieleen syntymässä substantiivien määre, jota odotetaan käytettävän ja jota samalla käytetään niin paljon, että sen merkitys on katoamassa. Tunne tai teko ei muutu sen syvemmäksi tai vilpittömämmäksi, vaikka sitä määrittämään laitettaisiin millainen määrä aitoutta tahansa.

Yllä olevat lainaukset ovat vain muutamia esimerkkejä jopa asiallisissa maakuntalehdissä käytössä olevasta tavasta käyttää sanaa aito  toisten sanojen määreenä merkityksessä ’todellinen’. Kielitoimiston sanakirja listaa sanalle aito seuraavat merkitykset: ’oikea, väärentämätön, autenttinen, todellinen, puhdas’. Tunteen tai teon todellisuuden korostamisessa aitous voi siis joskus olla ihan paikallaan. Mielestäni sitä käytetään nykyään kuitenkin niin paljon, että sen alleviivaava vaikutus on katoamassa. Toisaalta on kenties käymässä myös niin, että ilman aito-määrettä ilmaistu tunne tai teko käsitetään jotenkin vajavaiseksi: asia ei voi olla täydestä sydämestä ja vilpittömästi tehty, jollei se ole aito.

Minulle aitous nostaa karvat pystyyn. Mie en ole aidosti yhtään mitään, se kun olen vain ja teen. Se on minulle yhtä todellista kuin joillekin aitoudella alleviivatut asiat.

Mitä mieltä Sinä olet, lukija? Ovatko tunteesi ja tekosi aina aitoja? Vai ovatko ne vaan, ja ovat ihan hyviä silti?

Kommentit (3)

Toinen pölijä

Mielestäni tunteen tai teon vilpittömyyttä ja tarkoitusperiä voi kuvata hyvin paljon myös itse sanavalinnalla. Esimerkiksi sanat rakkaus ja läsnäolo sisältävät jo itsessään määritelmän tietystä tilasta, jonka varmaan jokainen ymmärtää hiukan eri tavalla. Ja oikeassa elämässä ja puhutussa kielessä konteksti ja kehonkieli kertovat varmasti paljon enemmän kuin yksikään aitoutta alleviivaava sanavalinta.

Ethän kuitenkaan anna moisen harmituksen aiheen pilata päivääsi tai lukukokemuksiasi. Mukavia lukuhetkiä jatkossakin!

Blogisti ite

Olen samaa mieltä siitä, että sanavalinnalla on väliä. Eri sanat samassa paikassa käytettynä voivat tehdä viestiin suurenkin eron silloinkin kun sanoilla on periaatteessa sama merkitys mutta sävyero. En tarkoita tekstilläni sitä, etteikö sanaa aito voi ja saa käyttää. Mietityttää vain, hoksaavatko sitä joka paikassa käyttävät edes tekevänsä niin ja mikä heillä on siihen perusteluna. Tässähän on samantyyppisestä muoti-ilmiöstä kyse kuin sanan haastava käyttö sanan vaikea tilalla. Joskus vaan asiat kuitenkin ovat ihan hitsin vaivalloisen vaikeita, eivät kiehtovan haastavia - eli sanalla on väliä!

Toinen pölijä

Niinpä! Liittyyköhän haastava-sanan lisääntynyt käyttö tähän aikaan, jossa painotetaan positiivisuutta ja eteenpäin vievää rakentavaa ajattelua - vaikea on ilmauksena mielestäni selvästi negatiivisempi. Ja on totta, että ehkä aitouden ylenmääräinen julistus on aiheuttanut tälle vahvistavalle ilmaukselle jonkinlaisen inflaation.

Seuraa 

Noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta kirjoittaa erilaisista arjen asioista. Ainakin toistaiseksi toivottavasti anonyyminä pysytellen. Olen kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla.