Istuin eilen yhdeksän ja puoli tuntia koneen ääressä. Aloitin session tarkasti tasan kahdeksalta aamulla, pidin vartin seisonta-lounastauon puolenpäivän maissa, kehittelin työkalupakista korokkeen läppärille jotta pystyin kirjoittamaan seisaaltaan, ja lopetin suunnitellun kello kuudentoista sijasta puoli tuntia vaille iltakuudelta.

Mietin asioiden suhteita ja esittämisjärjestystä. Pohdin ilmiöiden painoarvoa ja relevanssia. Tuskailin, kun tiesin asian olevan juurikin niin-ja-näin, mutta tarvittava lähde puuttui. Olin tyytyväinen siihen, miltä kirjoittamani teksti kuulosti. Pyrin parempaan. Haikailin aurinkoiseen pakkaskeliin ulkoilemaan, ja lupasin: illalla voin tehdä muuta.

Päivän saldona oli kaksi sivua uudelleen kirjoitettua tekstiä, sivu täysin uutta tekstiä, kuusi sivua editoitua tekstiä, neljä luettua artikkelia, päivitetty lähdeluettelo. Olo session jälkeen? Tiedäthän, kuinka spagetin kypsyyttä voi testata heittämällä se seinään: jos se tarttuu kiinni, kypsää on, jos ei, niin ei. Tunsin itseni kerran liian usein seinään heitetyksi spagetiksi.

Tämä on toistunut tammikuun seitsemännestä päivästä alkaen joka arkipäivä. Ainoa, mikä vaihtelee hieman, on lopetusajankohta ja päivän saldo. (Päivän saldo tosin vaihtelee joskus suurestikin – joskus vaan ei kulje. Nyt yhteissaldo kaksikymmentä sivua valmista tekstiä.) Tämä tulee toistumaan joka arkipäivä huhtikuun loppuun… tai kunnes minusta tulee pahasti ylikypsä spagetti.

Toukokuun alussa pääsen tuulettamaan. Kyllä kannatti. Jee. Ostan itselleni pitkäksi viikonlopuksi miniloman Prahaan tai Kööpenhaminaan. Otan poikaystäväni mukaan, mutta en kerro sille etukäteen, se on yllätys. Toukokuun alussa nimittäin lähetän netin tietokannassa julkaistavaksi ja ohjaajilleni loppuarviointiin – graduni.

Kommentit (2)

Vierailija

Ärsyttäviä tekstejä, jos ei saa itte tietää mitään. Aina pitäis olla joku lähde. Sano niille tarkastajille, että ittehän se on koiranpaskaki mättäällä.

Seuraa 

Noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta kirjoittaa erilaisista arjen asioista. Ainakin toistaiseksi toivottavasti anonyyminä pysytellen. Olen kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla.