Juttelimme parin ystävän kanssa hetki sitten unelmista. Ainakin osa meistä oli (hetkellisesti) hukannut omansa. Yksi on luopunut omista (työ)unelmistaan kiireisessä elämäntilanteessa ja toinen ei enää tunnista unelmiaan tai tiedä mitä toivoo elämältä ylipäänsä. Ilman unelmia ja haaveita arki tuntuu helposti lilluvalta päivästä päivään selviytymiseltä. 

Kun kadottaa unelmansa ja haaveensa, hävittää samalla osan itsestään. Sen, mihin on menossa ja millaiseksi tulossa. Unelmien merkityksen omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen huomaa oikeastaan vasta sitten, kun ne ovat hukassa. Itse en ollut ajatellut haaveilun merkitystä itselleni ja jaksamiselleni ennen kuin huomasin, että en enää osaa unelmoida. Tai varmasti osaan edelleen, mutta unelmoinnin kohteet ovat hukassa tai vähintäänkin ne ovat muuttuneet hahmottomiksi. Vanhat unelmat tuntuvat nykyisessä elämäntilanteessa niin saavuttomalta ja vaikeasti toteutettavilta, että ne ovat lähinnä vanhan minän irvikuvia.

On aika tehdä haaveista pienempiä. Esimerkiksi pieni matka, uusi harrastus tai uusi tavoite vanhaan harrastukseen (spagaatti? käsilläseisonta?) tai unelma ensi kesänä omassa maassa kasvatetuista yrteistä voivat olla tässä vaiheessa sopivia haaveita. Ei haaveilu tarkoita sitä, että osa hiessä yrittää tehdä vain optimaalisia liikkeitä kohti tiettyä päämäärää. Haahuilu on sallittua unelmoinnissakin. Voihan olla, että haaveilee nimenomaan haahuilusta.

Nunu

 

ps. Juuri nyt unelmoin siitä, että noin kuukauden päästä istun eräässä välimerellisessä kaupungissa aurinkoisella terassilla kahvikupposen kanssa. Kymmenen pisteen vihje: IT'S NICE!

pps. Jos unelmointi kiinnostaa, lue aiemmat postaukseni aiheesta täällä ja täällä.

Kommentit (2)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016