Shakespearen näytelmässä Hamlet kysyy "to be or not to be?", mutta tänään tekee mieli kysyä "to be happy or not to be?". Onko onnellisuus valintakysymys ja missä määrin se on sitä? Aivan ensimmäiseksi pitää lukea pois (vakava) masennus tästä keskustelusta, sillä se on sairaus, joka ei tule eikä lähde päätöksellä.

Kaikki eivät ole yhtä hyviä olemaan onnellisia. Toiset joutuvat tekemään sen eteen enemmän työtä kuin toiset. Ja silti sitä toivoisi, että onnellisuus tulisi pakottamatta, kun liika yrittäminenkään ei kuulemma ole hyvästä. Joskus voi olla, että yrittää yksinkertaisesti liikaa.

Onko onni ja onnellisuus iloa, naurua vai tyytyväisyyttä? Riittäiskö riittävän hyvä onnellisuuden sisällöksi? Silloin se olisi ehkä sallivampaa, jotakin sellaista, johon mahtuu myös ankeammat päivät ja fiilikset. Oikeastaan alakulo ja huonommat päivät ovat onnellisempien aikojen välissä - inbetween happiness - eikä se kuulosta sitten enää niin pahalta. Mikäs siinä on ollessa, parempaa odotellessa.

Nunu

Kommentit (5)

Vierailija

Itse olen ajatellut onnellisuuden koostuvan siitä, että on tyytyväinen siihen mitä on ja osaa olla siitä kiitollinen. Tyytyväinen mitä on ihmisenä(sisältä ja ulkoa), millainen perhe ja ystävät on, mitä on ammatillisesti..

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista! Joo, kyllä kyky olla kiitollinen on myös tärkeää, että osaa olla onnellinen. Tyytyväisyys on tärkeää myös, mutta tuntuu, että aina on jokin osa-alue vinksallaan, mutta ehkä se kokonaiskuva on tärkeä. Ja toisaalta on myös kiva haaveilla jostakin mitä ei ehkä vielä ole (en tarkoita välttämättä materiaa), ehkä se onnellisuuden tunne vaatii myös jonkinlaisen positiivisen tulevaisuudenkuvan haaveineen, että on jotain mitä odottaa ja mitä kohti pyrkiä. Tietysti haaveet eivät saa olla liian utopistisia eivätkä ne saa estää tuntemasta onnea siitä, mitä on juuri nyt.

Fortheloveofla

Hieno blogi! Samaten olen huomannut miten oman vanhemman/omaisen tyytymättömyys voi olla tarttuvaa. Lapset pitäisi siltä ainakin suojata. Liiaksi yrittämiseksi joutuessaan positiivisuuden suorittaminen vie viimeisenkin ilon. Itse olen huomannut myös sen, että onnellisuutta etsiessä voi eksyä myös väärälle tielle-mitä tekee hyvän fiiliksen eteen, kaikki metodit eivät ole terveellisiä, pakokeinoja realiteetintaju. Ehkäpä aidon tunteen salliminen on kaiken a ja o. Käsittelee myös pettymyksensä ja kohtaa ne paskamaiset fiilikset. Niitä ei voi tukahduttaa. Mitä sinun blogiin tulee; Hyvä Nunu-näinhän se on. Onni mulle kostuu hetkistä ja aito kiitollisuuden tunne siitä, kun on myös kokenut pimeyden.

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Tunnistan tuon tyytymättömyyden tarttumisen. Asennetta elämää ja vaikeuksia kohtaan varmasti opitaan lapsena, joten lapselle olisi varmasti hyvä näyttää esimerkkiä esim kiitollisuuden ilmaisemisessa. Ja totta tuokin, että kaikki ilon etsimisen keinot eivät ole pidemmässä juoksussa terveellisiä ja itselle hyviä. Ikävät fiilikset pitäisi pystyä kohtaamaan ilman, että niistä yrittää samantien päästä eroon, jolloin ehkä vain peittää ne. Kiitos tärkeistä pointeista!

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016