Pakottamalla ja stressaantuneena ei synny useinkaan mitään kovin luovaa. Idea tai ratkaisu pälkähtää päähän silloin, kun sitä vähiten odottaa (lenkillä, ennen nukkumaan menoa tai saunassa istuskellessa) - siis silloin, kun ei uhraa sille ajatustakaan. Näissä paikoissa ihminen on rennolla mielellä vailla mielen kuormaa. Ehkä silloin aivot antavat ihan konkreettisesti tilaa luovalle idealle pulpahtaa alitajunnasta pintaan. Siellä se ajatus on todennäköisesti ollut odottelemassa, mutta kaiken tauhkan peitossa. 

Olen ollut alkutalven niin kiireinen, ettei blogille ole ollut aikaa - tai jos joskus aikaa on hetki ollutkin, pää on kumissut tyhjyyttään. Tai oikeastaan ajatuksia on ollut aivan liikaa, mutta ne eivät ole olleet millään tavalla luovia eikä blogiin liittyviä. Koin, että minulla ei ole mitään sanottavaa, ei mitään jaettavaa. Ihmettelin, olenko minä tosiaan suoltanut tänne blogiin juttuja jo yli vuoden verran. Yhtäkkiä minulla ei ollut mitään sanottavaa. Jotta blogeilu säilyisi inspiroivana sekä minulle että lukijoille, en halua pakottaa itseäni kirjoittamaan tänne. En halua, että tästä blogista tulee yksi suoritettava asia lisää velvollisuuksien listaan. 

Kun pysähdyin tänään maate sohvalle ja annoin aivoilleni hetken rauhan, tuli ajatus tälle postaukselle. Note to myself and others: jos haluat luoda, raivaa sille tilaa äläkä pakota.

 

Nunu

ps. Kuva on saatu ystävältä ja se on Floridasta. Jos Florida kiinnostaa matkakohteena, tsekkaa postaus aiheesta täällä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016