Epätoivoiset muurin paikkausyritykset eivät pidä, vaan osia itsestä näkyy väleistä. Useimmiten juuri ne heikoimmat kohdat itsestä, ehkä ne rakastettavimmat, mutta samalla hauraimmat. Muurin itseoikeutetut rakennusaineet. Kaiken syy ja seuraus.

Pitää uskaltaa antaa rakastaa, ottaa pari tiilenmurikkaa muurin reunalta pois. Lähelle haluava löytää kyllä tien muurin toiselle puolen. Toisaalta sinne voi löytää joskus joku sellainenkin, jota ei olisi syytä sinne päästää tai sellainen, jonka lopulta kuitenkin menettää. Sitähän varten muuri aikanaan rakennettiin. Lopulta muuri alkaa rakentaa itseään, vaivihkaa muuri kerrallaan niin, että yhtäkkiä ei näe muurin takaa enää mitään.

Haloo, onko siellä toisella puolella ketään?

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016