En aio pyytää anteeksi sitä, että edellisestä postauksesta on jo useampi päivä aikaa. Eli anteeksi siitä, että en pyydä asiaa anteeksi.

Minua on viime aikoina mietityttänyt sukupolvet (ihan normiaihe eikös?). Ehkä aihe alkoi mietityttää jo siitä hetkestä, kun minusta tuli äiti. "Mun mummuni muni mun mammani" ja niin edespäin. Tähän sukupolviasiaan liittyen minua jaksaa hämmästyttää se julkinen keskustelu, jota käydään isovanhemmuudesta. Tuo keskustelu tuntuu aina lähtevän taakan ajatuksesta: aivan kuin kaikki sukupolvet olisivat toisillensa lähinnä taakkoja, joita ei haluttaisi liiaksi vaivoikseen. Jotenkin itse haluaisin ajatella ja toivoa, että lapsenlapset toisivat iloa isovanhemmilleen ja toisinpäin. En tiedä tuovatko siinä välissä elävät ruuhkavuotiset iloa kenellekään, mutta toivoa sopii toki niinkin.

Aika - tuo merkillinen määre, jota harvoin on plakkarissa juuri sopivasti. Aina sitä tuntuu olevan liian vähän tai liian paljon suhteessa tekemisiin. Vaikka meidän pienessä perheessä on vain yksi lapsi, ymmärrän hyvin mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Siinä on muuten joku keksinyt oivan käsitteen, jonka ko. vuosissa elävät varmasti tunnistavat omakseen. Voin vain kuvitella, millaisia ruuhkavuodet ovat useamman lapsen perheessä, kun palettiin lisätään vielä lasten harrastukset.

Kun ruuhkavuosista vihdoin pääsee eroon ja joskus jopa eläkkeelle asti, on (omavalintaista) aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ruuhkavuosia elävällä sitä taas on vähemmän kuin koskaan aiemmin. Tasan ei mene ajan lahjat. Eläkeikäisten voi olla vaikeaa muistaa ruuhkavuotisten kiirettä, arjen logistiikan haasteita ja toisaalta ymmärtää miten maailma on muuttunut siitä, mitä se oli heidän ruuhkavuosissaan. Totta on tietysti myös, että ruuhkavuosisukupolvi ei tiedä (vielä) millaista on eläkeläisen arki. On myös hyvin todennäköistä, että eläkeläisyyttä sellaisena kuin se tänä päivänä on, ei ole olemassa enää meidän tulevaisuudessamme. 

Aika on kulutustuote, jota arvot ohjaavat.

Ilon kautta,
Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016