Minulla on aina ollut suuri oman tilan ja oman ajan tarve. Muistaakseni yläkouluikäisenä sain ensimmäisiä kertoja jäädä yöksi yksin kotiin. Ei olisi tullut pieneen mieleenikään, että olisin tuhlannut nämä harvinaiset hetket siihen, että olisin kutsunut kavereita yökylään. Muistelen, että saatoin päinvastoin salata kavereiltani, että olin yksin kotona. Mikä ihana kahleettomuuden, vapauden ja itsenäisyyden tunne! Kun vanhemmat sulkivat oven perässään kiinni, laitoin cd-soittimen voluuminappulan sopimattomaan asentoon ja tanssin itseni hikeen hyödyntäen joka ikisen neliömetrin. Aamulla nukuin pitkään ja laitoin saunan päälle heti aamusta huolimatta siitä, että aamusähkö oli ilmeisesti kallista. Edelleenkään en tiedä parempaa rentoutuskeinoa kuin tyhjä koti, tyhjä päivä kalenterissa ja oma seura. Silloin voin seurata jalkojani mihin ikinä ne vievät, tai vaihtoehtoisesti voin jäädä niille jalansijoilleni.

Kaiken tämän itsestäni tienneenä, en ymmärrä miksi yllätyin, kun tämän Facebookista löytämäni persoonallisuustestin tuloksena minusta tuli introvertti. Olisihan se pitänyt arvata! Olin ehkä ajatellut, että introvertti on yhtä kuin ujo. On meissä sosiaalisiakin tapauksia. Vai ovatko ne enemmänkin opeteltuja sosiaalisia taitoja? Osaan keskustella ventovieraiden kanssa, osaan ottaa ihmiset huomioon, osaan olla ystävällinen. Introverttius tarkoittaa kuitenkin jotakin muuta kuin ujoa ihmistä. Introvertti-/ekstroverttijaossa on kyse erilaista suhtautumistavoista ympäristöön. Kun introvertti pohtii sitä, millainen vaikutus ympäristöllä on itseen tai muihin ihmisiin, ekstrovertti pohtii sitä, miten itse vaikuttaa ympäristöön. Introvertti rentoutuu mieluummin yksin ja ekstrovertti toisten seurassa. Meissä kaikissa on tietysti molempia puolia; todennäköisesti jompaa kumpaa puolta on enemmän kuin toista.

Oman tilan ja oman ajan saaminen on perheelliselle erityisen haastavaa. On hyvin hankalaa löytää itselle edes pieni oma hetki, saati, että saisi olla päivän yksinään. Ekstrovertin ihmisen voi olla vaikea samaistua tähän, mutta pieni ajatusleikki voi auttaa. Mieti, jos joutuisit olemaan "kaiken aikaa" yksin, näkisit muita ihmisiä vain vilaukselta etkä pääsisi ammentamaan energiaasi toisista ihmisistä. Kyse on perimmiltään erilaisista tavoista ladata omia akkuja. 

Kerran suutuin miehelleni, kun hän tuli "liian aikaisin" kotiin yön yli kestäneeltä retkeltään. Olin juuri asettautunut sohvalle täydellisen croissant-aamiaisen kanssa ja nostanut jalat pöydälle, kun ovi kävi. "Miten sä nyt jo tulit?", suuni kysyi ennen kuin ehdin valita oikeanlaista äänensävyä lauseen seuraksi. Otimme molemmat opiksi tästä kohtaamisesta. Minä pyysin anteeksi kiittämätöntä vastaanottoa ja hän oppi varoittamaan minua etukäteen, jotta saan syödä croisanttini omassa rauhassa.

 

Nunu

 

PS. Muistakaa ladata akkuja ajoissa, teette sen sitten yksin tai yhdessä!

 

Kommentit (6)

Nippe

Kuulostaa multa! Olen niin yksinäisyydenkaipuuta janoava. Nuorempana ehkä olin hieman sosiaalisempi. Saa kai sitä muuttua. Mutta miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä, jos ei jaksa sosiaalisuutta??

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista! Se on tosi tärkeää, että osaa ja saa olla myös yksin. Ehkä vanhemmiten uskaltaa myös enemmän olla oma itsensä ja tunnistaa tarpeensa muutenkin paremmin. Eikä tosiaan kannata tuntea syyllisyyttä, vaikka itse joskus pienen lapsen kanssa tunnenkin siitä kaipuusta huonoa omatuntoa. Sitten kun se oma hetki on käsillä, oli se sitten tunnin pituinen tai kokonainen päivä, niin sitten kyllä nautin hyvällä omalla tunnolla.

Jep

Ai kauheeta, toi ajatusleikki ihan järkytti☺️! Minä taas välttelen omaa seuraani😂Ei yhtään nautinnollista😉 Näin me iiset tosiaan ollaan erilaisia.

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Heheh! Sun täytyy olla hyvää seuraa, kun muutkin seurassasi viihtyvät!

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016