Meillä on siskoni kanssa 3,5 vuotta ikäeroa. Olen siis se pikkusisko, joka oli aina "vähän" pain in the ass yrittäessään mukaan isompien leikkeihin. Riitelimme aikanaan todella paljon. Oikeastaan se loppui vasta, kun siskoni muutti omilleen. Siinä vaiheessa huomasin, että kotona olikin aika yksinäistä ilman iänikuista tappelupukaria. Myös ikäero alkoi siinä vaiheessa hiljalleen menettää merkitystään, kun minäkin aloin aikuistua (ikäni puolesta).

Äitimme tapasi lapsuudessamme sanoa, että me tytöt olemme kuin yö ja päivä. Tein itsekseni ja ääneen johtopäätöksen, että minä olin yö ja siskoni oli päivä. Minä olin se "vaikea", jolla riitti tempperamenttia ja mielipiteitä enemmän kuin olisi ollut välttämättä tarpeen. Sisko taas oli "helppo", joustava ja elämäänsä tyytyväinen. Voi kyllä olla, että äiti yritti pikemminkin sanoa, että olemme keskenään hyvin erilaisia kuin, että toinen oli kuin päivänpaiste ja toinen pimeä kuin yö.

Niin kai me olemmekin, erilaisia siis. Hyvä niin. Olemme pienestä asti oppineet, että on toisenlaisiakin ihmisiä kuin itse, ja heidänkin kanssaan voi tulla toimeen (ainakin aikuisiällä). Todennäköisesti erilaisuutemme ja ikäeromme vuoksi olemme välttyneet suuremmilta keskinäisiltä vertailuilta (poislukien yö-päivä-vertaus). Olemme rakentaneet itsemme näköiset elämät: erilaiset työt, perheet, kodit ja harrastukset.

Toki paljon on myös asioita, jotka meitä yhdistävät. Ensimmäisenä tulee mieleen äiti ja isi. Sitten toisista välittäminen ja huumorintaju.

Nizzan reissulla saimme taas pitkästä aikaa viettää aikaa kaksin. Yllä on kuva "jalkasydämestä", josta ennustamme uutta hittiä sen iänikuisen käsistä muotoillun sydämen tilalle (so last season!). Siskon kanssa matkustamisessa on muuten useita hyviä puolia, joista äkkiseltään tulee mieleen ainakin nämä kolme: 1) olet jo asunut hänen kanssaan, joten yllätyksiä ei pitäisi olla tulossa 2) häpeä on tuntematon käsite siskon seurassa 3) hänen vaateostoksensa ovat oikeammin ajateltuna teidän yhteisiä (siskon tasselipaidat odottavat lainaajaansa). 

Luulen, että olen vuosien varrella muuttunut ehdottomasta yöstä hämäräksi illaksi, ja siskonikin on nykyään ehkä lähinnä iltapäivä. Siinä ne ovat ihan lähekkäin: iltapäivä ja ilta. Edellä menee iltapäivä, jonka perässä tulee ilta. Aina pari askelta jäljessä, vähän edeltäjäänsä hämärämpänä. Molemmat täydellisiä sellaisenaan.

Nunu

 

Kommentit (6)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016