Hyvältähän se tuntuu, ei sitä sovi kiistää. Siis se, jos joku joskus antaa positiivista palautetta ajatuksen kanssa. Käykö sitä usein? Ei. Miksi ei? Ehkä aika ei riitä, ehkä oletamme, että toinen jo tietää omat kykynsä ja vahvuutensa tai ehkä meidän on vaikea kehua toista ihmistä.

Omassa työssäni saan harvemmin kehuja, koko homma kun ikään kuin perustuu kritiikin voimaan, jatkuvaan kehittymiseen ja perusteltuun parantamiseen. Citius, altius, fortius.

Rakentava kritiikki vie eteenpäin sekin. Luovuus vaatii kuitenkin myös uskoa itseen, ja jatkuva kritiikki on omiaan latistamaan sitä. Jos ja kun usko itseen on välillä hukassa, sen uudelleen löytymiseen voi tarvita ulkopuolista nostatusta. 

Olen saanut parilta ystävältä tsemppaavia viestejä tästä blogista. He ovat käyttäneet hetken siihen, että ovat kannustaneet minua jatkamaan, muistuttaneet asioista, jotka olivat itseltäni unohtuneet. Ja kuinka oikea-aikaista tuo palaute voikaan joskus olla. Juuri kun olen epäillyt kaiken järjellisyyttä, itseäni, osaamistani - kaikkea, ovat heidän tekstiviestinsä herättäneet minut uudelleen eloon unelmoimaan ja toivomaan. 

Eilen saamani viestit saivat minut sellaiseen luovuuden tilaan, että ideat oli heti kirjoitettava ylös enkä malttanut mennä nukkumaan. Tällä kertaa en valvonut murehtien vaan haaveillen. Kiitos siitä.

Nunu

ps. Anna ystävälle kehu tai kaksi. Muistuta häntä siitä, missä hän on hyvä. Hän on ehkä (hetkeksi) unohtanut sen. Ei maksa mitään. Olettavasti saat jopa joskus jotain takaisin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016