Tiedättekö ne luontodokumentit, joissa kukka kasvaa nopeasti täyteen mittaansa ja avaa terälehtensä tai perhonen kuoriutuu kotelostaan siinä silmien edessä nopeutettuna? Siltä minusta tuntuu, kun katson lastani. Silmänräpäys sitten hän mönki vatsani päällä, sitten otti rohkeasti ensimmäiset askeleensa, nyt jo tanssii ja neuvottelee itselleen yhden keksin sijaan kaksi.

En ehdi tähän mukaan. Enkä voi painaa pause-nappulaa. Tämä luontodokumentti kulkee vääjäämättömästi eteenpäin. 

Yritän vain pitää silmäni auki, sillä tämä kaikki tapahtuu vain kerran. Pelkään, että unohdan. Tiedän, että unohdan. Unohdan, että tiedän.

 

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016