Maailma muuttuu ja me muutumme sen mukana, kulkee sananlasku. Mutta muutummeko? Nykyisillä työmarkkinoilla on elinehto, että osaa pukea osaamisensa sanoiksi itseään vähättelemättä ja turhia sievistelemättä. Ainakin itselleni sen ilmaiseminen on vaikeaa. Se johtuu kyllä osaksi myös siitä, että en ole vielä ihan sisäistänyt omia vahvuuksiani ja erikoisosaamistani. Sitä harjoittelen kaiken aikaa.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntain työelämäosiossa taas hyvä juttu vaatimattomuudesta ja epäonnistumisen pelosta, joka halvaannuttaa kirjoituksen mukaan etenkin naisia työelämässä. Pätevät naiset saattavat usein jäädä odottelemaan, että heidät kyllä "löydetään", kun he tekevät työnsä tarpeeksi hyvin. Mutta ehkäpä ei löydetä. Nykyisiin työelämätaitoihin kun kuuluu, että osaa argumentoida osaamistaan, että tietää mitä osaa ja mitä ei, ja toivon mukaan päätyy tekemään edellistä eikä jälkimmäistä.

Luin juuri eräässä verkostossa erittäin inspiroivan avoimen työhakemuksen. Lyhyehkössä vapaamuotoisessa tekstinpätkässä oli tiivistettynä minulle tuntemattoman henkilön tietotaito ja haaveet, mutta myös persoona. Tekstin seasta pirskahteli sellaista iloa ja tekemisen meininkiä, että mahdollisena työnantajana olisi suorastaan hölmöä olla kutsumatta tällaisen hakemuksen tehnyttä haastatteluun. Kyseinen henkilö oli kylläkin kirjoittamisen ja luovan alan ammattilainen, joten lennokas kynäily on hänen työssään edellytys. Toisaalta sen vaikeampaa on todennäköisesti erottua muista kirjoitustaitoisista työnhakijoista. Silloin pitää laittaa persoona haisemaan! Tämä henkilö osasi hienosti kuvailla millainen hän on työkaverina, milloin ja missä seurassa hän saa parhaat ideansa ja millaisia työkavereita hän itse kaipaa viereelleen.

Ei kaikkien tarvitse työhakemuksessa esittää olevansa suupaltteja ja esiintymisestä nauttivia ekstroverttejä. Oman osaamisen tunnistaminen on se ykkösjuttu, mutta tärkeää on myös pohtia omaa rooliaan työyhteisö(i)ssä. Esimerkiksi Marimekon luova johtaja Anna Teurnell on kuvannut useissa lehtihaastatteluissa, kuinka hän valitsee tiimiinsä keskenään hyvin erilaisia jäseniä: harkitsevia ja nopeampia, hiljaisia ja äänekkäämpiä. Tämänkin vuoksi oman persoonan ja omien työtapojen olisi hyvä tulla esille jo työhakemuksessa. On siis itseanalyysin paikka. 

Pistetään omakehu yhdessä haisemaan!

Nunu

ps. Jos sinua kiinnostaa lukea aiempi juttuni läheltä liippaavasta aiheesta, paina tästä.

Kommentit (2)

64 v.

Tuumasta toimeen arvosta, kehu itsäsi.Omat vahvuudet tiedostaa parhaiten itse.Ei ystävät, eikä läheiset.Tsemppiä

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Kiitos kommentista! Joskus kyllä läheiset voivat auttaa omien vahvuuksien tunnistamisessa. Joskus sitä saattaa
itse pitää jotakin osaamistaan tai ominaisuuttaan liian itsestään selvyytenä, että ei edes ymmärrä, että se voi olla valtti. Eräs ystävä sanoi eilen, että sinä olet kohtelias ja ystävällinen, siinä kuulemma valtti työelämään. Kaikki eivät kuulemma ole! Tietysti kaikki väittävät työhakemuksessa olevansa..

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016