Miksi minusta tuntuu lähinnä rikolliselta, kun asetan ketarani ja siinä sivussa myös itseni lepoasentoon?

Nyt siellä ruudun takana minut lähemmin tuntevat naureskelevat, että "ehkäpä se johtuu siitä, että teet sitä aika usein". Joo joo. Tiedän, että olen aikamoinen nautiskelija ja rentoilja, kun sille päälle satun, mutta nykyään teen sitä harvoin ilman huonoa omaatuntoa.

Tämäkin muutos tapahtui lapsen tulon jälkeen. Nykyään tuntuu, että päiväsaikaan ei saisi enää ollenkaan hengähtää (vaan ainoastaan yöllä), sen sijaan koko ajan pitäisi touhottaa. Tuntuu, että kaikki vapaahetket, joita lastenhoidon ohella jää, pitäisi käyttää pyykin ripusteluun, tiskipöydän setvimiseen tai pölypallojen perässä juoksemiseen.

En jaksa. Näkyyhän se tietysti kodin boheemissa (lue: sotkuisessa) yleisilmeessä. Mutta mitä sitten? Ei se siivoaminen siivoamisella lopu (siinäpä hyvä motto!). Ei kai se kenellekään yllätyksenä tule, että täällä kodissa asuu ihmisiä. Ainakin yksi heistä haluaa asettautua sohvalle pötköttämään silloinkin, kun on sotkuista. Hyvällä omallatunnolla.

 

Levätkää ystävät!

Nunu

Kommentit (4)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016