Omaa ja muiden pieniä (ja vähän isompiakin) lapsia tarkkaillessani, olen monta kertaa miettinyt, mitä kaikkea opittavaa meillä näiltä ihmistaimilta olisi (ja mihin ne opit häviävät vuosien myötä). Halusin listata muutamia asioita, joista olisi hyvä ottaa opiksi.

 

- Välitön ja ennakkoluuloton tutustuminen uusiin tyyppeihin (toki omasta lelusta pitää pitää kiinni). Ainakaan parivuotiaita lapsia ei vielä kiinnosta toisen sosioekonominen asema, perhetausta tai mahdolliset muut kulttuuriset erot. Sen kun vaan menee ja kysyy, että "leikitäänkö?". Sillähän se selviää, että miten yhteispeli luonnistuu.

- Anteeksipyytäminen ei ole aina helppoa lapsillekaan, mutta ainakin he kannustaessaan tekevät sen. Ja aika hyvin myös antavat pienet törttöilyt toisilleen anteeksi eivätkä jää kantamaan kaunaa. Selvitetty mikä selvitetty.

- Itsensä puolustaminen silloin, kun kokee, että minua kohdellaan nyt väärin. Pieni karjaisu päälle, jos ei muuten mene tajuntaan, että tämä on minun lapio ja leikin sillä justiinsa nyt itse.

- Hetkeen uppoutuminen niin totaalisesti, että ei huolta huomisesta eikä eilisestä. Lapset ovat mindfulness-guruja silloin, kun muurahaisen metsäretken seuraminen tai lätäkössä pomppinen on tärkeämpää kuin mikään muu. Ja kaikiki aistit ovat pelissä mukana!

- Yksityiskohtien arvostaminen. Jos se jukurtti kerran maistuu vain ja ainoastaan siitä lempilusikasta syötynä, niin silloin on parasta tehdä niin joka kerta, Oletko kokeillut itse vaihtaa peruslusikan muumilusikkaan? Minä olen ja onhan se nyt ilmiselvää arjen luksusta!

- Lohdutuksen hakeminen kosketuksen ja halailun kautta silloin, kun tuntuu sitä tarvitsevan. 

 

Tuleeko sinulle mieleen muita oppeja?

 

Nunu

Kommentit (2)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016