Onko vahvuutta se, että ei katkea eikä ehkä edes taivu vaikeuksien edessä? Vai onko vahvuutta se, että rajussa tuulessa osaa hakea ja ottaa apua vastaan? Onko vahvuutta se, että aina jotenkin nousee pystyyn ja jaksaa jatkaa?

Jos ei jaksa, onko silloin ikuisesti heikko?

Samoin kuin Maaret Kallio, olen ihmetellyt sanontoja "se, mikä ei tapa, se vahvistaa" tai "kaikille annetaan vaikeuksia sen verran kuin jaksaa kantaa". Ei se niin ole. Joskus liika on liikaa, ja toistuvat notkahdukset ja romahdukset saavat jo valmiiksi pelkäämään tulevaa. Aina ei ehdi nousta pystyyn asti, kun jo seuraava myrsky saapuu. Toipumiselle pitäisi antaa aikaa, mutta aina sitä ei ole otettavaksi.

Ehkä jonkun mieli on joustavampi ja palautuvampi kuin toisen, mutta ikuisesti kestävä se ei kai ole kenelläkään. Pitäisikö lopettaa ihmisten jaottelu vahvoihin ja heikkoihin? Ollaan joskus vahvoja, joskus heikkoja - riippuen päivästä, seurasta, elämäntilanteesta. 

Toiveikasta viikonloppua!

Nunu

Kommentit (4)

Vierailija

Juuri näin! "Kaikella tapahtuvalla on jokin tarkoitus" ottaa mua kanssa päähän.

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Suomenkielessä on kyllä paljon näitä hölmöjä sanontoja. Myös "ei haukku haavaa tee", kyllä tekee!

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016