Meillä tapahtunutta:

Isä neuvoo 2-vuotiasta tytärtään, että joulukalenteri avataan luukku kerrallaan. Joulukanterin avaaminen ja joulun odotus ylipäänsä on hyvä harjoitus siitä, että kaikkea ei saa heti. Tyttö onkin osoittanut osaavansa odottaa. 

Mutta entä isä itse?

Lahjaksi saatu suklaakalenteri on tyhjentynyt jo alkukuusta. Miehellä on parilliset luukut ja minulla parittomat. Kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa minun itsehillintäni on ollut kestävämpää sorttia. Sopii kysyä, onko itsehillinnän harjoittelusta lapsuudessa mitään hyötyä? Toistaiseksi lapsi ei vielä osaa käydä tarkistamassa aikuisten joulukalenterin tilannetta vaan luottaa totta kai vanhempiensa ohjeisiin ja opettelee omalta osaltaan kärsivällisyyttä. 

Ensi vuonna uusi yritys: mitä pienemmät edellä, sitä isommat perässä!

Nunu

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016