Pari päivää sitten sain nautiskella näin mahtavaa laskiaispullaa. Pulla oli niin valtava, että nimesin sen mielessäni laiskiaispullaksi. Ei tässä alkuvuonna oikeasti ole ehtinyt laiskotella juuri yhtään, mutta onneksi joskus voi nipistää hetken itselleen kahvilassa istuskellen. 

Olen viime viikkoina miettinyt paljon näitä ruuhkavuosia, että miten ruuhkaisilta ne voivatkaan tuntua. Olen myös miettinyt tätä metaforaa ruuhkista. Yleensähän ruuhkia pyritään välttämään liikenteessä ja valitaan kulkuajat sen mukaan, että tiet eivät olisi tukossa. Näissä ruuhkavuosissa ei oikein tunnu olevan valinnanvaraa, kaikki vaan tapahtuu samaan aikaan, tahtoi tai ei. Tietysti joistakin asioista on hyvä osata luopua ruuhkavuosissa ja keskittyä ns. olennaiseen.

Ehkä jotkut meistä jopa nauttivat ruuhkavuosista ja suorastaan tahtovat uppoutua ruuhkaan. Kun on monta rautaa tulessa (tai amerikanrautaa liikenteessä) niin voi kokea olevansa osa jotakin itseään suurempaa. Ruuhkaisessa liikenteessä tosin joutuu väkisin pysähtyä, mutta ruuhkavuosissa se on hankalampaa. Silloin kannattaa mennä läheisimpään kahvilaan laiskiaispullalle - ei tarvitse kuin päättää ottaako pullansa hillolla vai mantelimassalla.

Nunu

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016