Olen seurannut kiinnostuneena Saara Aallon matkaa Ison-Britannian Xfactor-kilpailussa. Kiinnostuneena ja hämmentyneenä olen myös seurannut Saara Aaltoon liittyvien uutisten keskustelupalstoja. Se negatiivisuuden määrä tekee minut pahoinvoivaksi, ja toisaalta ne tsemppiviestit saavat uskomaan keskinäisen kannustuksen voimaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa on vallalla hyvin vahva työn eetos. Kovalla työnteolla tunnutaan ansaittavan paikka yhteiskunnassa, mutta samanaikaisesti pitäisi varoa, ettei "luule liikoja itsestään".

Saara Aalto on esimerkki ihmisestä, joka on valmis tekemään kovasti töitä intohimonsa eteen. Kun Suomen musamarkkinat ovat yrittäneet muokata hänestä toisenlaista kuin mitä hän haluaa olla, mitä tekee Saara? Hän tekee omakustannelevyn. Kun Suomen markkinat eivät ota tulta allensa, mitä tekee Saara? Hän opettelee kiinan kielen ja julkaisee levyn kiinaksi. Kun suomalaiset kykykilpailut eivät ole tuoneet hänelle läpimurtoa, mitä tekee Saara? Hän lähtee Isoon-Britanniaan kokeilemaan siipiään. Silläkin uhalla, että tulee niin sanotusti lunta tupaan, ja joku pääsee ilkkumaan, että "olisi ymmärtänyt vähemmällä luovuttaa".

Mielestäni ei ole edes relevanttia tuoda esille pidänkö Saara Aallon musiikkityylistä yleisesti, ei sillä ole merkitystä. Arvostan ja ihailen hänen sitkeyttään ja päätöstään olla oma itsensä. Arvostan hänen rohkeuttaan yrittää uudelleen ja uudelleen, vaikka eräät selvästi toivovat hänen epäonnistumistaan. Mikä on rohkeampaa kuin yrittää uudelleen silloin, kun kaikki ei ole mennyt aivan putkeen ja uskoa itseensä silloin, kun moni muu olisi jo luovuttanut?

Ja mitä sitten, jos unelma kansainvälisen laulajan urasta ei edellenkään ottaisi tulta allensa Xfactor-kisan myötä? Itse en ainakaan ajattele, että se olisi epäonnistumista tai että yrittämistä pitäisi millään tavalla hävetä. Epäonnistumista on se, että istuu kotona arvostelemassa henkilöä, joka jaksaa tehdä töitä unelmansa eteen, ja todennäköisesti nauttii suuresti jo pelkästä matkasta unelmaansa kohti. Edesmennyt kirjailija T. S. Eliot on sanonut viisaasti, että matkassa tärkeintä ei ole päätepiste vaan itse matka. 

Mihin sinä olet matkalla?
 

Nunu

ps. Saaran kuva on hänen kotisivultaan osoitteesta www.saaraaalto.com

Kommentit (5)

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Moikka. Olipa hyvä kirjotus! Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Itse ihailen myös valtavasti Saaran sitkeyttä ja rohkeutta, ja samalla seurailen monttuauki negatiivistä ryöpytystä. Hyvä pointti myös tuo " älä luule itsestäsi liikoja", miten sitä voi kehittyä jos koko ajan istua möllöttää omalla mukavuus alueella. Itseä pitää haastaa ja omiin kykyihinsä luottaa, välillä se voi näyttää ulospäin että luulee "itsestään vähän liikoja" ;)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Kiitos ihanasta kommentista! Niin vaan kannustava viesti ilahduttaa minua(kin). Suomalaisilla on jotenkin tosi ristiriitainen suhde työntekoon: toisaalta sitä pitää tehdä ihan hulluna, mutta silti ei saisi erottua joukosta. Luullaan rauhassa itsestämme "liikoja" ja yritetään jaksaa haastaa itseä!

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Ai kauhee noita kirjotusvirheitä :D Noh, pointti tuli selväksi ja todellakin näin jatketaan :)

Fortheloveofla

Näin on! Ihailen myös hänen sinnikkyyttään ja mieletöntä draivia ja kehitystä esiintyjänä. Ei tukahdutta itseään vaan antaa palaa omalla tyylillä. Näin juuri. Arvostelijat istuu himassa. "It's better to create something than nothing at all"

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Todella ihailtavaa! Ja tässä nähdään, että aina oppii uutta. Saara on kehittynyt hurjasti ja silminnähden nauttii matkastaan.

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016