Kuinkakohan monta blogipostausta jo pelkästään Suomessa on otsikoitu näin? Veikkaanpa, että aika monta.

Muoti- ja tyylipläjäyksien jälkeen tekee mieli pohtia syvällisempiä. Tai en tiedä, tekeekö varsinaisesti mieli avata heikkouksiaan lukijalle, tai antaa lukijalle mahdollisuus kuitata nämä puheet first world probleemeina. Mutta pohditaan nyt, kun nämä kerran päässä pyörivät. Ja first world probleemeja ne pitkälti ovatkin, ymmärrän sen. Mutta toisaalta jo otsikolla teen selväksi ymmärtäväni, että näissä olosuhteissa ihmisen pitäisi olla onnellinen.

Toivon, että vanha koira (siis 30+ vuotias nainen) voi oppia uusia temppuja: oppia olemaan tyytyväinen siitä kaikesta hyvästä, jota matkan varrelle on osunut. Joku voi ajatella, että ehkä en ole vielä kokenut tarpeeksi pahoja juttuja, jotta osaisin olla tyytyväinen elämääni nyt. Uskallan väittää, että olen saanut oman osuuteni maailman pahuudesta - siis näissä first world -raameissa. En ole onneksi joutunut pakenemaan sotaa tai näkemään nälkää.

Ongelmani kai on, että mieli unohtuu muihin hetkiin kuin nykyiseen: se menee edellä tai laahaa perässä. Menneistä hetkistä se muistaa usein huonoimmat ja tulevista se pelkää pahimpia. Eräässä aiemmassa postauksessa kirjoitin, että kaikki eivät ole yhtä hyviä olemaan onnellisia. Jotkut joutuvat tekemään enemmän töitä elääkseen tässä hetkessä, luottamaan, että elämä kantaa ja vaikkei aina kantaisikaan, sekin on ihan ok.

Nunu

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016