Viime aikoina nämä asiat ovat ihmetyttäneet minua:

- Miten ihmiset pystyvät motivoitumaan uudestaan ja uudestaan siivoamiseen, kun se ei kerran ikinä lopu.

- Miten eri merkitys voi olla seuraavilla kahdella sanalla verrattuna siihen, että sanat kirjoitetaan yhdyssanaksi: karu selli vs. karuselli. Erikseen kirjoitettuna sanat kuvaavat jotakin erityisen epämiellyttävää, kun taas yhdyssanana mieleen tulee vain nauravia hattarasuita.

- Johtuuko kaikki ihmisen "ongelmat" ennen kaikkea niistä odotuksista, joita hänellä on jotakin asiaa kohtaan.

- Luuleeko henkilö, joka juoruilee toisista ihmisistä luottamusta tavoitellessaan, että juoruilu lisää ihmisten luottamusta häneen? Vanha sanonta siitä, että jouruilu kertoo aina enemmän juoruilijasta itsestään kuin sen kohteesta, pitää satavarmasti paikkansa.

- Ihailen ja ihmettelen lasten kyky oppia niin, että asiat voivat yhdistyä vanhaan tietoon aika hassustikin, mutta silti erityisen oivaltavasti ja luovasti. Tähän ei tunnu aikuisten aivot taipuvan.

- Voiko värityskirjojen värittäminen oikeasti rentouttaa ja rauhoittaa, kun se kynä ei kuitenkaan pysy viivojen sisäpuolella?

- Miten joitakin ihmisiä ei kiinnosta, minkä kuvan he itsestään toisille antavat. Joskus kuulee sanottavan, että "en välitä yhtään, mitä muut minusta ajattelevat". Kannattaisko kuitenkin? Toisten(kin) ajatteleminen on inhimillinen piirre, joka omalta osaltaan ylläpitää yhteiskuntarauhaa.

 

Nunu

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nunu tykkää hitaista aamuista, croissanteista, muodista ja diy-projekteista. Näiden lisäksi blogissa tarjoillaan ajattelemisen aihetta elämänmenosta, ihmisen kokoisista unelmista ja arjen sattumuksista. Tervetuloa mukaan!

Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen nunu.blogi(a)gmail.com

Blogiarkisto

2017
2016